Kotona ollaan. Home again.
Tavarat on purettu laukuista kaappeihin ja hyllyihin. Jotain uupuu. Kuten opiskelijakortti ja sen sellaista. Jossain kai matkalla. Huomenna yritän käydä ruikuttamassa uuden. En jaksa etsiä enää.
Baarin takana ei olekaan niin paljon töitä kun olisin kuvitellut. No, asioilla on tapana järjestyä, joten eiköhän tässä vielä jotain ilmaannu. Toisaalta ei edes jaksa koko aikaa stressata.
Tänään on Tartto ollut mielessäni enemmän kuin eilen. Ajelin edestakaisin Elimäelle moikkaamaan iskää ja Ottoa ja siinä oli pari mukavaa tuntia autossa aikaa ajatella. Ihmeellisiä harmituksia tekemättömistä asioista, mutta sellainenhan minä olen. Ja toisaalta hymyjä hassuista jutuista, jotka tulivat mieleeni. Eilen luin lehteä ja käänsin hintoja krooneiksi. Hullua. Kuka nyt maksaa kalkkunasalaatista 15o kroonia!! Haloo! Se on ryöstöä. Sitten hymyilin itselleni ja mietin, että ehkä ihan hyvä, että mietin hintoja. Opinpahan olemaan pihi :-)
Kotona on kivaa olla. Jacken vieressä on hyvä nukkua. Oma sänky on aika ihana, vaikkakin vaihdon tarpeessa. Näin sitä alkaa ajatella aika nopeasti aika tavallisia asioita. Sitten välillä tulee taas harmitus, että miksi en sittenkin pohtinyt gradu Tartossa -korttia tarkemmin. Heh. Vuoristorataa.
Jan ja Johannes tulee huomenna. Pientä lohtua vaihtari-ikävään. Mennään Suokkiin ja mökille. Kivaa. Sitten pojatkin jo palaa pian kotimaahansa. Jättivät muuten viimeiseen mahdolliseen päivään lentonsa, toivotaan, että kaikki menee hyvin.
Jan: Nice that you are reading my blog, without understanding, but still. So nice that you are coming here to visit me! And sure, I will tell you what I wrote on the ferry boat on my way home.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2007
torstai 28. kesäkuuta 2007
28.6. Matkalla kotiin
Laivassa. Tässä sitä istutaan. Alkaa olla Tartu Spring 2007 todellakin loppusuoralla. Viime yö tuli valvottua, mikä ei ehkä ole yllätys. Kunhan hengailtiin. Aamulla hyppäsin bussiin, kävin Francescon kanssa aamukahvilla lentokentällä ja nyt olen laivassa. Lähes kaikki suomalaiset päätti sitten matkustaa eri aikaan, eri laivoilla, mutta samana päivänä kotiin. heh.
Uskomaton olo. En oikein tiedä, mihin tässä ollaan matkalla. Kotiin kyllä. Mutta toivon, että nämä kevään ihmiset eivät katoa, vaikka osalle varmasti niin tapahtuukin. Nyt olisi jo hyvä aika kirjoittaa s-posteja ympäri Eurooppaa, kun kerta istun kaksi tuntia laivassa ja täällä on langaton verkko, mutta osoitteet on tietenkin toisessa laukussa ja laukku tavarasäilössä. Just näin. Aivot vähän jumissa, johtunee vähäisistä yöunista.
Jännittää ja surettaa. Toisaalta olen tosi iloinen. Mukavia muistoja ja unohtumattomia juttuja on matkalaukkuni pullollaan, kyllä näin kelpaa. Mutta silti. Pian sitä varmasti tottuu taas arkeen Suomessakin, siihen ettei oleminen olekaan enää väliaikaista, vaan täysin tavallista arkea ruuhkabusseineen ja työvuoroineen. Nyt sitä toivoo, että tämä kevät olisi ollut edes vähän pidempi. Vähän vielä. Vähän lisää.
Tartto. On jännä nähdä jonain päivänä sama kaupunki ilman niitä ihmisiä, jota tekivät siitä minulle jotain kodin tapaista. Paikan, jossa oli hyvä olla, vaikka välillä kiukuttikin. Välillä kiroiltiin oikein kunnolla ja potkittiin jäistä Kaarisiltaa. On myös tullut pohdittua, onko viron kielessä ollenkaan sanaa asiakaspalvelu, ja kävelty jälleen kiukuttelun jälkeen Dolceen pitsalle parantamaan oloa. Yleensä helpotti. Mutta nyt jo tiedän, ettei kaupunki ole sama, kun sinne palaa uudelleen.
Toivon, että olen oppinut jotain. Jos en muuta, niin paljon huonoja vitsejä, joita en enää muista. :-)
Matkakohteita seuraaville vuosille riitää. Saksa. Italia. Belgia. Brasiliassakin voisi käydä :-). Turkkiinkin kutsuttiin. Ja ja ja ...
Tänä keväänä on juotu olutta ja parannettu maailmaa varmasti monen vuoden edestä. Joo. Niin. Olutta. A.le Coqia ei ehkä tule ikävä, eikä muutamaa hullua humalaa. Mutta sitä, mitä pöydän ympärillä olutta juodessa puhuttiin, keksintöjä, joita keksittiin, unelmia, joita jaettiin. Voisinko päästä oikeasti edes hetkeksi takaisin?
Uskomaton olo. En oikein tiedä, mihin tässä ollaan matkalla. Kotiin kyllä. Mutta toivon, että nämä kevään ihmiset eivät katoa, vaikka osalle varmasti niin tapahtuukin. Nyt olisi jo hyvä aika kirjoittaa s-posteja ympäri Eurooppaa, kun kerta istun kaksi tuntia laivassa ja täällä on langaton verkko, mutta osoitteet on tietenkin toisessa laukussa ja laukku tavarasäilössä. Just näin. Aivot vähän jumissa, johtunee vähäisistä yöunista.
Jännittää ja surettaa. Toisaalta olen tosi iloinen. Mukavia muistoja ja unohtumattomia juttuja on matkalaukkuni pullollaan, kyllä näin kelpaa. Mutta silti. Pian sitä varmasti tottuu taas arkeen Suomessakin, siihen ettei oleminen olekaan enää väliaikaista, vaan täysin tavallista arkea ruuhkabusseineen ja työvuoroineen. Nyt sitä toivoo, että tämä kevät olisi ollut edes vähän pidempi. Vähän vielä. Vähän lisää.
Tartto. On jännä nähdä jonain päivänä sama kaupunki ilman niitä ihmisiä, jota tekivät siitä minulle jotain kodin tapaista. Paikan, jossa oli hyvä olla, vaikka välillä kiukuttikin. Välillä kiroiltiin oikein kunnolla ja potkittiin jäistä Kaarisiltaa. On myös tullut pohdittua, onko viron kielessä ollenkaan sanaa asiakaspalvelu, ja kävelty jälleen kiukuttelun jälkeen Dolceen pitsalle parantamaan oloa. Yleensä helpotti. Mutta nyt jo tiedän, ettei kaupunki ole sama, kun sinne palaa uudelleen.
Toivon, että olen oppinut jotain. Jos en muuta, niin paljon huonoja vitsejä, joita en enää muista. :-)
Matkakohteita seuraaville vuosille riitää. Saksa. Italia. Belgia. Brasiliassakin voisi käydä :-). Turkkiinkin kutsuttiin. Ja ja ja ...
Tänä keväänä on juotu olutta ja parannettu maailmaa varmasti monen vuoden edestä. Joo. Niin. Olutta. A.le Coqia ei ehkä tule ikävä, eikä muutamaa hullua humalaa. Mutta sitä, mitä pöydän ympärillä olutta juodessa puhuttiin, keksintöjä, joita keksittiin, unelmia, joita jaettiin. Voisinko päästä oikeasti edes hetkeksi takaisin?
keskiviikko 27. kesäkuuta 2007
27.6. Viimeistä viedään
Viimeinen päivä Tartossa. Näin se aika sitten humahti. Nopeasti.
Ihmeellistä.
Juhannus meni mukavasti Saaremaalla, vaikkakaan kaikki ei ihan ollut sitä, mitä oltiin varattu ja mökit oli mitä oli, meillä oli oikein mukavaa. Grillausta ja oleilua. Perusmeininki. Saaremaalla tosin olisi voinut viettää kauemminkin, sillä nyt tuli oikeastaan nähtyä vain metsää.
Huomenna kotiin. Tavarat on jo melkein pakattu. Jacke lähti juuri kotiin, pakoon viimeisen päivän touhuja. Nyt mietin, mitä tekisin. Pitäisi käydä laitoksella. Pitäisi käydä kirjakaupassa. Pitäisi myös muistaa nauttia. Tosin tännehän pääsee, enkä varmasti lähde täältä viimeistä kertaa.
En oikein tiedä miltä tuntuu, enkä oikein osaa kirjoittaa. Viime viikot ovat menneet niin kamalaa vauhtia. Kun koululoppui, huomaisimme myös, ettei oikeastaa ole väliä, mikä viikonpäivä on, tai onko viikonloppu. Heh. Hauska tunne. Ellan kanssa myös todettiin, ettei kalenteria ole tullut avattua sitten maalis-huhtikuun. Ei ole tarvinut.
Nyt kun vaihtariporukka alkaa olla kutistunut niin pieneksi, että meidät voi laskea kahden käden sormilla, alkaa kyllä olla sellainen olo, että ihan kivaa tulla kotiin. Ikävä tulee kyllä. Kaikkia. Kaikkea.
Ehkä jatkan tänään vielä. Ehkä en.
Ihmeellistä.
Juhannus meni mukavasti Saaremaalla, vaikkakaan kaikki ei ihan ollut sitä, mitä oltiin varattu ja mökit oli mitä oli, meillä oli oikein mukavaa. Grillausta ja oleilua. Perusmeininki. Saaremaalla tosin olisi voinut viettää kauemminkin, sillä nyt tuli oikeastaan nähtyä vain metsää.
Huomenna kotiin. Tavarat on jo melkein pakattu. Jacke lähti juuri kotiin, pakoon viimeisen päivän touhuja. Nyt mietin, mitä tekisin. Pitäisi käydä laitoksella. Pitäisi käydä kirjakaupassa. Pitäisi myös muistaa nauttia. Tosin tännehän pääsee, enkä varmasti lähde täältä viimeistä kertaa.
En oikein tiedä miltä tuntuu, enkä oikein osaa kirjoittaa. Viime viikot ovat menneet niin kamalaa vauhtia. Kun koululoppui, huomaisimme myös, ettei oikeastaa ole väliä, mikä viikonpäivä on, tai onko viikonloppu. Heh. Hauska tunne. Ellan kanssa myös todettiin, ettei kalenteria ole tullut avattua sitten maalis-huhtikuun. Ei ole tarvinut.
Nyt kun vaihtariporukka alkaa olla kutistunut niin pieneksi, että meidät voi laskea kahden käden sormilla, alkaa kyllä olla sellainen olo, että ihan kivaa tulla kotiin. Ikävä tulee kyllä. Kaikkia. Kaikkea.
Ehkä jatkan tänään vielä. Ehkä en.
lauantai 16. kesäkuuta 2007
Kuvia ja tunnelmia
Maisan ja Steffenin grillipiiri kokoontui jälleen. mmm....
Sen jälkeen joimme laittomasti olutta joen rannassa ja perustimme bändin.
Karaokea, kyllä...ja katolla kiipeilyä.
Annukan kanssa Maailmassa.Ja vielä lopuksi minä. Olen näköjään joskus meikannutkin täällä, vaikka kaikissa kuvissa näyttää olevan sellanen aika luonnollinen, vähän lihonnut Maisa.
15.6. perjantai
Ahdistavia ajatuksia ja odotusta.
Koti. Kuulostaa aika ihanalta. Oma ovi. Oma kieli. Oma. Odotan kovasti kotiin tuloa. Vaikka tiedän jo nyt, että kaikki se, minkä on saanut autuaasti unohtaa puoleksi vuodeksi, avautuu jälleen edessäni kuin kirja, jonka olisin sulkenut viime talvena ja avaan nyt uudelleen. Kirjan sisällysluettelo on jokseenkin tylsä: Gradu. Työpaikka. Mikä minusta tulee isona? Onneksi on myös mukavia asioita, joita odottaa. Jacke. Ystävät. Koti. Espressokeitin. Kampelan olutvalikoima. Kuitenkin pienen pieni ahdituspeikko on muuttanut takaraivooni asumaan. Se on nyt tuonut asuntoonsa jo sohvan, pelkään että pian myös television tai ystäviä, sillä sitten se viettäisi asunnossaan aika paljon aikaa. Hiton kaveri. Ei sille häätöäkään osaa antaa. Mihin se raukka sitten menisi? Mutta siis kiva peikko muuten, mutta kun se osaa olla välillä niin hemmetin ilkeä. Esittää kysymyksiä. Mitä minä osaan? Missä ovat kaikki hyvät opiskeluaikana luodut suhteet ja verkostot? Mitä haluan tehdä? Missä olen hyvä? Mistä haluan tietää enemmän? Mirkku vielä blogillaan onnistui piristämään peikkoani kummasti. Siksi siis kello kaksi yöllä valitan kaverista pääni sisällä. Puhun hänestä ja tarkoitan itseäni.
Pimeä Tartto taitaa olla toinen kotini. Illat täällä ovat kauniita. Valot ovat pehmeitä ja varjot pimeitä. Joki muuttuu öljymäiseksi, mutta siis kauniiksi. Kadut ovat hämäriä, mutta eivät varsinaisesti pelottavia. Siellä täällä juoksee kissoja ja ihmiset pitävät ikkunoita auki. Voisin kuvitella, että Helsingissä on ollut sama tunnelma vuosikymmeniä sitten.
Olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa selvää gradu mahdollisuudesta täällä. Vaikeaa ja hirveää säätämistähän se olisi ollut, kiitos pedagogisten opintojen, mutta ei varmasti mahdotonta. Ilmoittauduin graduseminaariin Helsinkiin. Haluanko sinne tosiaan? Mitä minä suomen kielestä tiedän. Välillä tuntuu, että pieninpäänkin asiaan tarvisi kaivaa Itkosen Kieliopas kehiin tai kilauttaa kaverille. Hitto. Ehkä sittenkin vaihdan vielä alaa. Haen kauppakorkeaan ja alan tehdä rahaa. Perustan firman, Annukan kanssa, konsulttiyritys ja kirjasarja. Nimikin on jo keksitty ja kirjasarjan kolme ensimmäistä osaa käsikirjoitettu päissämme, selvin päin :) Annukka: menen teettämään paidat ensi viikolla, jos mulla on rahaa. Tai sitten haen lukemaan estetiikkaa. Tai meriarkeologiaa. Tai altaistiikkaa, vaikka en edes tiedä mitä se on.
Hyvää yötä. Kiitos.
Koti. Kuulostaa aika ihanalta. Oma ovi. Oma kieli. Oma. Odotan kovasti kotiin tuloa. Vaikka tiedän jo nyt, että kaikki se, minkä on saanut autuaasti unohtaa puoleksi vuodeksi, avautuu jälleen edessäni kuin kirja, jonka olisin sulkenut viime talvena ja avaan nyt uudelleen. Kirjan sisällysluettelo on jokseenkin tylsä: Gradu. Työpaikka. Mikä minusta tulee isona? Onneksi on myös mukavia asioita, joita odottaa. Jacke. Ystävät. Koti. Espressokeitin. Kampelan olutvalikoima. Kuitenkin pienen pieni ahdituspeikko on muuttanut takaraivooni asumaan. Se on nyt tuonut asuntoonsa jo sohvan, pelkään että pian myös television tai ystäviä, sillä sitten se viettäisi asunnossaan aika paljon aikaa. Hiton kaveri. Ei sille häätöäkään osaa antaa. Mihin se raukka sitten menisi? Mutta siis kiva peikko muuten, mutta kun se osaa olla välillä niin hemmetin ilkeä. Esittää kysymyksiä. Mitä minä osaan? Missä ovat kaikki hyvät opiskeluaikana luodut suhteet ja verkostot? Mitä haluan tehdä? Missä olen hyvä? Mistä haluan tietää enemmän? Mirkku vielä blogillaan onnistui piristämään peikkoani kummasti. Siksi siis kello kaksi yöllä valitan kaverista pääni sisällä. Puhun hänestä ja tarkoitan itseäni.
Pimeä Tartto taitaa olla toinen kotini. Illat täällä ovat kauniita. Valot ovat pehmeitä ja varjot pimeitä. Joki muuttuu öljymäiseksi, mutta siis kauniiksi. Kadut ovat hämäriä, mutta eivät varsinaisesti pelottavia. Siellä täällä juoksee kissoja ja ihmiset pitävät ikkunoita auki. Voisin kuvitella, että Helsingissä on ollut sama tunnelma vuosikymmeniä sitten.
Olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa selvää gradu mahdollisuudesta täällä. Vaikeaa ja hirveää säätämistähän se olisi ollut, kiitos pedagogisten opintojen, mutta ei varmasti mahdotonta. Ilmoittauduin graduseminaariin Helsinkiin. Haluanko sinne tosiaan? Mitä minä suomen kielestä tiedän. Välillä tuntuu, että pieninpäänkin asiaan tarvisi kaivaa Itkosen Kieliopas kehiin tai kilauttaa kaverille. Hitto. Ehkä sittenkin vaihdan vielä alaa. Haen kauppakorkeaan ja alan tehdä rahaa. Perustan firman, Annukan kanssa, konsulttiyritys ja kirjasarja. Nimikin on jo keksitty ja kirjasarjan kolme ensimmäistä osaa käsikirjoitettu päissämme, selvin päin :) Annukka: menen teettämään paidat ensi viikolla, jos mulla on rahaa. Tai sitten haen lukemaan estetiikkaa. Tai meriarkeologiaa. Tai altaistiikkaa, vaikka en edes tiedä mitä se on.
Hyvää yötä. Kiitos.
tiistai 12. kesäkuuta 2007
12.6. tiistai
Ei nyt opiskelu maistu lainkaan. Tämänkin päivän olen saanut kulutettua syömällä ja olemalla. En ole edes lukenut.
Hullunkurista on myös, että sitä ottaa puhelimen käteensä soittaakseen itselleen lounasseuraa ja samalla hetkellä tajuaa, ettei numeronhaltija ole enää edes koko maassa. Toisaalta on tosi kivaa olla niitä viimeisiä, jotka lähtee. Ajateltiin tehdä jotain kivaa viimeisinä iltoina. Suurin osa nyt täällä olevaista lähtee tossa 27. -29.päivä. Juup.
Viikonloppukin meni ihan vaan chillaillessa. Perjantaina oli Claudion läksiäiset, lauantaina jälleen grilliä ja chilliä ja sunnuntaina hengailin Steffenin kanssa, joka sitten lähti maanantai aamuna kotiin Saksaan.
Tänään olen miettinyt kuinka moneen asiaan suhtaudunkaan nyt aika erilailla, kun tänne tullessa. Ensimmäinen asuntoni oli kyllä aika mielenkiintoinen, mutta kyllä kai sielläkin olisin selvinnyt. Edua on jo vähän ikävä, tytöt lähti viime viikolla rahattomina Turkkiin heittelenmään tulikeppejä ja myymään koruja. Extreme-matkailua. Mutta siis on tämä asunto ollut aika mukava ja ennen kaikkea, olen saannut olla täällä myös rauhassa, kun olen halunnut. Huomenna mennään Martan ja Janinan kanssa syömään. Soila siis muutti kämpästä pois jo aiemmin, kun tahtoivat saksalaisen poikaystävän kanssa vähän omaa rauhaa. Mutta olen oppinut sulkemaan silmäni: villakoiria, kylppärissä lojuvia vaatteita, kylppärin lattiaan (ja joka paikkaan) tarttuvia hiuksia, likaisia astioia (sen osasin kyllä jo aiemmin), eteiseen kertyvä pullokasa, joista suurin osa on varmaan minun. Hullua. Sitä tulee hyvin toimeen ilman imuria tai edes kunnollista moppia. Pitää varmaan kuvata tätä kämppää, niin näätte, missä läävässä olen asunut. Vaikkakin tämä on ehdottomasti jopa siisteimmästä päästä.
Huomenna kirjoitan. Oikeesti. Esseen. 10 sivua. Kivaa.
torstai 7. kesäkuuta 2007
7.6. torstai
Ja helle jatkuu.
Täällä on hirvittävän suuria hyttysiä ja ampiaisia. Ja punkkeja on kuulemma paljon, ja niistä voi saada aivokalvontulehduksn, kyllä kesä on kiva. Mutta siis oikeesti ne on isoja. Voin ottaa niistä kuvia niin uskotte. Se ei kyllä ollut suuri, joka melkein hukkui oluttuoppiini, mutta osa on. Ja ampiaiset on ainakin kaksi kertaa suurempia. Epäilen, että tässä maassa harrastetaan jotain geenimanipulaatiota.
Eräänä helleiltana lähdin käymään neloskerroksessa oluella ja unohdin sitten huoneeseeni valot päälle ja ikkunan auki. Oli oikein mukavaa tulla takaisin, kun huone oli jokseenkin täynnä itkoita. Perkele. Oli oikein rauhallinen ja mukava yö.
Huomasin juuri, että olen taas koko viikon hengaillu poikien kanssa. On kyllä aika outoa. Tai no siis eilen olin kyllä konsertissa seurueessa, jossa Steffen oli ainut poika. :-) Oltiin katsomassa kokoonpanoa nimeltä Kesköö, joka soitti folkahtavaa jazziin ja sen sellaiseen vivahtavaa mukavaa musiikkia. Oli oikein hauskaa, vaikkakin huomasin, että olisi ehkä ollut jopa parempi, jos en olisi ymmärtänyt vironkielisiä sanoituksia, olivat nimittäin sen verran korneja. "Olisin sun aamiainen.."
Nyt ollaan varmaan lähdössä ulos istumaan ja ehkä oluelle. Annukka, eräs ihanimmista ihmisistä täällä, muuttaa huomenna kesäksi Suomeen. Eli taas hyvä syy istua terassilla, kun joku on lähdössä.
Halauksia.
Täällä on hirvittävän suuria hyttysiä ja ampiaisia. Ja punkkeja on kuulemma paljon, ja niistä voi saada aivokalvontulehduksn, kyllä kesä on kiva. Mutta siis oikeesti ne on isoja. Voin ottaa niistä kuvia niin uskotte. Se ei kyllä ollut suuri, joka melkein hukkui oluttuoppiini, mutta osa on. Ja ampiaiset on ainakin kaksi kertaa suurempia. Epäilen, että tässä maassa harrastetaan jotain geenimanipulaatiota.
Eräänä helleiltana lähdin käymään neloskerroksessa oluella ja unohdin sitten huoneeseeni valot päälle ja ikkunan auki. Oli oikein mukavaa tulla takaisin, kun huone oli jokseenkin täynnä itkoita. Perkele. Oli oikein rauhallinen ja mukava yö.
Huomasin juuri, että olen taas koko viikon hengaillu poikien kanssa. On kyllä aika outoa. Tai no siis eilen olin kyllä konsertissa seurueessa, jossa Steffen oli ainut poika. :-) Oltiin katsomassa kokoonpanoa nimeltä Kesköö, joka soitti folkahtavaa jazziin ja sen sellaiseen vivahtavaa mukavaa musiikkia. Oli oikein hauskaa, vaikkakin huomasin, että olisi ehkä ollut jopa parempi, jos en olisi ymmärtänyt vironkielisiä sanoituksia, olivat nimittäin sen verran korneja. "Olisin sun aamiainen.."
Nyt ollaan varmaan lähdössä ulos istumaan ja ehkä oluelle. Annukka, eräs ihanimmista ihmisistä täällä, muuttaa huomenna kesäksi Suomeen. Eli taas hyvä syy istua terassilla, kun joku on lähdössä.
Halauksia.
tiistai 5. kesäkuuta 2007
5.6. tiistai
Helle jatkuu. Viikonloppuna oli vähän viileämpää, mutta nyt taas porottaa. Upeeta! Tosin tuntuu vähän turhaa lomailulta, vaikka olisi vielä koulujuttujakin tekemättä. Lisäksi sain jostain alkukesän flunssan, joka on ahdistavaa tässä lämpötilassa.
Huomenna selviää menikö tentti läpi. Loistavaa. Toivotaan parasta. Tai siis kyllähän se läpi meni, mutta saa nähdä miten.
Täältä lähtee joka päivä ihmisiä. Joka kerta alakerrassa tuntuu olevan joku matkalaukkujen kanssa. Tänä aamuna lähti esim. georgialainen Misha, jota en koskaan enää tule todennäköisesti tapaamaan. Aika jännää. Kaiken lisäksi Mishan on mentävä kotimaassaan armeijaan, tuntuu aika pahalta ajatella, että ensin saa viettää vuoden täällä, jonka jälkeen joutuu Georgian armeijaan. No, seuraavan kahden viikon aikana lähtee lähes kaikki. Sitten suomalais-saksalainen seurue suuntaakin juhannuksena Saaremaalle, ja sen jälkeen meistäkin kaikki tulee kotiin, minäkin :)
Viime viikko oli jotenkin todella erikoinen ja ainutlaatuinen. Tehtiin ruokaa erilaisilla
kokoonpanoilla monena iltana. Torstaina tein lasagnea ja pyysin ihmisiä syömään, saksalaisia, suomalaisia ja sitten mukana oli yksi italialainen, Francesco. Ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea pitkästä aikaa söimme jotain, joka oli valmistettu uunissa. Kehujakin lasagneni sai, mutta kaikkien kehujen jälkeen Francesco tuli vähän myöhässä syömään, maistoi ja totesi: "Maisa, this is OK." Heh. hän ei tietenkään ollut kuullut, mitä muut juuri aiemmin olivat puhuneet ja kaikki repes nauramaan. Ok. Sitä sitte hoettiin koko ilta.
Perjantaina käytiin tandem-porukalla syömässä Dolcessa. Oli tosi mukavaa. Ilta jatkui loppujen lopuksi Ülikooli kohvikin ja Placen jälkeen Topin huoneessa, ja loppujen lopuksi istuttiin Raatusen viereisellä nurmikolla laulamassa ja fiilistelemässä puoli seitsemään asti aamulla. :)
Antti-Jussi soitti kitaraa ja katseltiin kirkasta aamuaurinkoa. Oli aika loistava ilta siis. Lauantai menikin sitten ihan chillailuksi ja grillailuksi. Steffen hankki kertakäyttögrillin ja ostettiin lihaa ja leipää, sitten parkkeerattiin joen rantaan. Että sellasta.
Näin ne päivät vaan kuluu. Toisaalta haluaisin jo kovasti kotiin. Kun nyt ei oikein tiedä onko tää lomaa vai arkea. Jotain siltä väliltä. Rahaa ainakin palaa niinku lomalla. Olen ihan PA kun tulen kotiin. Mulle siis voi tarjota paljon lounaita ja illallisia ja olutta ja grillijuhlia. Jookos. Töitä pitää varmaan keksiä itselleen, tai sitten palaan kun palaankin vielä hetkeksi tiskin taakse. Ei kai tuo nyt niin paha olis, .. ehkä.
Ainii, eilen käytiin vihdoin viimein kävelyllä Karlovassa, puukaupunginosassa, jos niin voi sanoo. Pojat lähti mun kaa ostaa hiiliä ja paperia ja sitte päädyttiinkin kävelylle, koska minä en siis vielä ollu käynny siellä. Kyllä näytti taas Tartto täysin uudet kasvot. Jännää.
Mulla on välillä kamala ikävä kotiin ja välillä tulee kamala ikävä jo näitä tyyppejä, joiden kanssa täällä hengaa ja tätä kaupunkia ja kaikkea. Jos en paremmin tietäis, niin luulisin syöväni e-pillereitä ja kärsiväni kamalista mielialanvaihteluista.
Huomenna selviää menikö tentti läpi. Loistavaa. Toivotaan parasta. Tai siis kyllähän se läpi meni, mutta saa nähdä miten.
Täältä lähtee joka päivä ihmisiä. Joka kerta alakerrassa tuntuu olevan joku matkalaukkujen kanssa. Tänä aamuna lähti esim. georgialainen Misha, jota en koskaan enää tule todennäköisesti tapaamaan. Aika jännää. Kaiken lisäksi Mishan on mentävä kotimaassaan armeijaan, tuntuu aika pahalta ajatella, että ensin saa viettää vuoden täällä, jonka jälkeen joutuu Georgian armeijaan. No, seuraavan kahden viikon aikana lähtee lähes kaikki. Sitten suomalais-saksalainen seurue suuntaakin juhannuksena Saaremaalle, ja sen jälkeen meistäkin kaikki tulee kotiin, minäkin :)
Viime viikko oli jotenkin todella erikoinen ja ainutlaatuinen. Tehtiin ruokaa erilaisilla
kokoonpanoilla monena iltana. Torstaina tein lasagnea ja pyysin ihmisiä syömään, saksalaisia, suomalaisia ja sitten mukana oli yksi italialainen, Francesco. Ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea pitkästä aikaa söimme jotain, joka oli valmistettu uunissa. Kehujakin lasagneni sai, mutta kaikkien kehujen jälkeen Francesco tuli vähän myöhässä syömään, maistoi ja totesi: "Maisa, this is OK." Heh. hän ei tietenkään ollut kuullut, mitä muut juuri aiemmin olivat puhuneet ja kaikki repes nauramaan. Ok. Sitä sitte hoettiin koko ilta.Perjantaina käytiin tandem-porukalla syömässä Dolcessa. Oli tosi mukavaa. Ilta jatkui loppujen lopuksi Ülikooli kohvikin ja Placen jälkeen Topin huoneessa, ja loppujen lopuksi istuttiin Raatusen viereisellä nurmikolla laulamassa ja fiilistelemässä puoli seitsemään asti aamulla. :)
Antti-Jussi soitti kitaraa ja katseltiin kirkasta aamuaurinkoa. Oli aika loistava ilta siis. Lauantai menikin sitten ihan chillailuksi ja grillailuksi. Steffen hankki kertakäyttögrillin ja ostettiin lihaa ja leipää, sitten parkkeerattiin joen rantaan. Että sellasta.Näin ne päivät vaan kuluu. Toisaalta haluaisin jo kovasti kotiin. Kun nyt ei oikein tiedä onko tää lomaa vai arkea. Jotain siltä väliltä. Rahaa ainakin palaa niinku lomalla. Olen ihan PA kun tulen kotiin. Mulle siis voi tarjota paljon lounaita ja illallisia ja olutta ja grillijuhlia. Jookos. Töitä pitää varmaan keksiä itselleen, tai sitten palaan kun palaankin vielä hetkeksi tiskin taakse. Ei kai tuo nyt niin paha olis, .. ehkä.
Ainii, eilen käytiin vihdoin viimein kävelyllä Karlovassa, puukaupunginosassa, jos niin voi sanoo. Pojat lähti mun kaa ostaa hiiliä ja paperia ja sitte päädyttiinkin kävelylle, koska minä en siis vielä ollu käynny siellä. Kyllä näytti taas Tartto täysin uudet kasvot. Jännää.
Mulla on välillä kamala ikävä kotiin ja välillä tulee kamala ikävä jo näitä tyyppejä, joiden kanssa täällä hengaa ja tätä kaupunkia ja kaikkea. Jos en paremmin tietäis, niin luulisin syöväni e-pillereitä ja kärsiväni kamalista mielialanvaihteluista.
keskiviikko 30. toukokuuta 2007
29.5. tiistai
Toukokuun helle. Hienoa. Lauantaina oli ukonilma ja siitä asti on ollu oikeesti HELLE. Kivaa yrittää lukee tenttiin, kun joka paikassa on kuin saunassa. Kosteus on ihan kummallista, ja ilta yhdeksältäkin ulkona yli kaksikymmentä astetta. kaupungilla on kummallinen, vähän pysähtynyt, mutta silti tosi elävä tunnelma ja Raekoja oikein herää henkiin, kun illalla vähän viilenee. Tuntuu keskieurooppalaiselta!
Äiti ja Eero kävi tosiaan viime viikolla, ja iskä Sannin kanssa viikonloppuna. Kiitos vierailijoille! Oli oikein oikein mukavaa.
Viime torstaina olikin jo ESN:n eli vaihtariporukan läksiäiset. Oli hyvät bileet, vaikkei ne nyt niin läksiäisiltä tuntuneetkaan. Nyt vasta huomaa, että täältähän on oikeesti lähteny ihmisiä ja hitto, mä en ole edes sanonu niille moi. No, onneksi aina löytyy joku, jolla on jonkun toisen yhteystiedot, jolta saa taas seuraavan tiedot jne.
Huomenna on viron viimeinen tentti. Tänään luettiin Ellan kanssa koko, KOKO, päivä. Nyt pitää päästä läpi. Toisaalta meillä oli myös aivan ihana päivä. Aamukahvi, lukemista, lounas, lukemista, jäätelötauko, lukemista, lukemista ja rentouttava olut päälle. Päivän teema: Näin välttelet Raatuse 22:ta koko päivän. Ja hyvin onnistuttiin.
Olen ollu tosi laiska kirjoittamaan tässä kuussa. Koko toukokuu tosin on menny niin kiireellä, että hyvä, kun sitä edes huomasi :-) Huomenna chillaan. Ja teen Matin muone lasagnea, mitä olen suunnitellut koko kevään. Näin se vaan menee, paljon suunnitelmia, paljon puhetta, vähän mitään aikaan saatua ... :-D
Äiti ja Eero kävi tosiaan viime viikolla, ja iskä Sannin kanssa viikonloppuna. Kiitos vierailijoille! Oli oikein oikein mukavaa.
Viime torstaina olikin jo ESN:n eli vaihtariporukan läksiäiset. Oli hyvät bileet, vaikkei ne nyt niin läksiäisiltä tuntuneetkaan. Nyt vasta huomaa, että täältähän on oikeesti lähteny ihmisiä ja hitto, mä en ole edes sanonu niille moi. No, onneksi aina löytyy joku, jolla on jonkun toisen yhteystiedot, jolta saa taas seuraavan tiedot jne.
Huomenna on viron viimeinen tentti. Tänään luettiin Ellan kanssa koko, KOKO, päivä. Nyt pitää päästä läpi. Toisaalta meillä oli myös aivan ihana päivä. Aamukahvi, lukemista, lounas, lukemista, jäätelötauko, lukemista, lukemista ja rentouttava olut päälle. Päivän teema: Näin välttelet Raatuse 22:ta koko päivän. Ja hyvin onnistuttiin.
Olen ollu tosi laiska kirjoittamaan tässä kuussa. Koko toukokuu tosin on menny niin kiireellä, että hyvä, kun sitä edes huomasi :-) Huomenna chillaan. Ja teen Matin muone lasagnea, mitä olen suunnitellut koko kevään. Näin se vaan menee, paljon suunnitelmia, paljon puhetta, vähän mitään aikaan saatua ... :-D
keskiviikko 23. toukokuuta 2007
My Poem to Estonian Literature Course ("To Tartu")
I am going to miss You.
I don't know if You are a friend or home.
First time we met you were colorless
- even cold.
Though I liked you.
I am going to miss You.
The Sunshine on Your face on the first days of spring.
Our nights. You never sleep
but I have seen you waking up.
I talk with You.
In cafeterian.
In the park.
By the River.
You speak through the threes.
Through the flow of the River.
You speak launguages.
And we stop. You smile.
And a butterfly lands on my arm.
Today You smile at me.
The rain has stopped. The rain has gone from Your face.
I am going to miss You.
I don't know if you are a friend or home.
I don't know if You are a friend or home.
First time we met you were colorless
- even cold.
Though I liked you.
I am going to miss You.
The Sunshine on Your face on the first days of spring.
Our nights. You never sleep
but I have seen you waking up.
I talk with You.
In cafeterian.
In the park.
By the River.
You speak through the threes.
Through the flow of the River.
You speak launguages.
And we stop. You smile.
And a butterfly lands on my arm.
Today You smile at me.
The rain has stopped. The rain has gone from Your face.
I am going to miss You.
I don't know if you are a friend or home.
23.5. keskiviikko
Hmm.. Mennyt taas jonkin aikaa. Lyhennettynä: koulua, aurinkoa, hengailua, tyttöjen (Salla ja Johanna kylässä) poroilua, aurinkoa, ikävää, aurinkoa, oppitunteja, hyviä keskusteluja. Siinäpä se. Menee tämä aika niin nopeasti, ettei hitaammat pysy perässä. Ja minähän en tunnetusti ole mikään maailmankaikkeudan nopein ihminen. Olen oppinut täällä olemaan lähes ajoissa. Tai ainakin lähden ajoissa, mutta silti olen vähän myöhässä. Jännittävä ilmiö.
Johanna ja Salla tosiaan kävi kylässä ja olipahan hauskaa. Tytöt tytöt tytöt...
Äiti tulee tänään kyläilemään ja iskä lauantaina Rattaralliin pyöräilemään. yritä tässä nyt opiskella. No, opiskelua ei auta myöskään porottava aurinko, helle eikä Rüütlille ilmestynyt jäätelökärry. Ei varmasti myöskään huomiset läksiäisbileet. Lukukausi alkaa olla lopussa ja ihmiset lentävät koteihinsa. Outo tunne. On varmasti ihmisiä, joita ei koskaan enää näe. Toisaalta myös paljon paljon paljon ihmisiä, joiden kanssa tavataan tavalla tai toisella.
En osaa ajatella. En osaa kirjoittaa. Ajatukset ovat auringossa jumahtaneet. Tänään kävin viron välikokeessa. Eilen silmäilin kirjaa. Opiskeluksi sitä ei voinut kutsua. Mutta osasin. Jotain ainakin. Olen siis oppinut. Ja eilen yksi virolainen sanoi, että puhun aika sujuvasti. Nyt vaan hankin itselleni virolaisen ystävän, jonka kanssa voin Suomessakin rääkida eesti keelt.
Mutsi tulloo.. moi.
Johanna ja Salla tosiaan kävi kylässä ja olipahan hauskaa. Tytöt tytöt tytöt...
Äiti tulee tänään kyläilemään ja iskä lauantaina Rattaralliin pyöräilemään. yritä tässä nyt opiskella. No, opiskelua ei auta myöskään porottava aurinko, helle eikä Rüütlille ilmestynyt jäätelökärry. Ei varmasti myöskään huomiset läksiäisbileet. Lukukausi alkaa olla lopussa ja ihmiset lentävät koteihinsa. Outo tunne. On varmasti ihmisiä, joita ei koskaan enää näe. Toisaalta myös paljon paljon paljon ihmisiä, joiden kanssa tavataan tavalla tai toisella.
En osaa ajatella. En osaa kirjoittaa. Ajatukset ovat auringossa jumahtaneet. Tänään kävin viron välikokeessa. Eilen silmäilin kirjaa. Opiskeluksi sitä ei voinut kutsua. Mutta osasin. Jotain ainakin. Olen siis oppinut. Ja eilen yksi virolainen sanoi, että puhun aika sujuvasti. Nyt vaan hankin itselleni virolaisen ystävän, jonka kanssa voin Suomessakin rääkida eesti keelt.
Mutsi tulloo.. moi.
sunnuntai 13. toukokuuta 2007
13.5. sunnuntai
Menipä viikonloppu nopeaan, oikeastaan opiskellessa, lätkää ja euroviisuja seuratessa - niin ja tietenkin oman kullan kanssa treffeillä Tallinnassa.
Suomi ei voittanut - tänäkään vuonna. Wildessä aika hiljaista. Suomalainen syttyy vähän hitaasti. Pojat pelasi niin kuin minä täällä, pari erää pitkiä kiekkoja ja viime hetken herääminen! Juu.
Huomenna taas pitkä päivä. Pari opetustuntia, lektüüri ja luento. Hemmetti. Oikeastaan en jaksaisi opiskella yhtään. Oikeastaan en jaksaisi myöskään opettaa. Oikeastaan juuri nyt haluaisin kotiin. Voisin mennä vaikka Kampelaan töihin ja olla miettimättä mitään oluthanojen pesua ihmeellisempää.
Kiitos Simo kortista! Oli ihana yllätys. Toivottavasti äitienpäiväkortit tulee huomenna. Posti on ihmeen hidasta täältä kaukaa sinne lähelle.
Halauksia.
Suomi ei voittanut - tänäkään vuonna. Wildessä aika hiljaista. Suomalainen syttyy vähän hitaasti. Pojat pelasi niin kuin minä täällä, pari erää pitkiä kiekkoja ja viime hetken herääminen! Juu.
Huomenna taas pitkä päivä. Pari opetustuntia, lektüüri ja luento. Hemmetti. Oikeastaan en jaksaisi opiskella yhtään. Oikeastaan en jaksaisi myöskään opettaa. Oikeastaan juuri nyt haluaisin kotiin. Voisin mennä vaikka Kampelaan töihin ja olla miettimättä mitään oluthanojen pesua ihmeellisempää.
Kiitos Simo kortista! Oli ihana yllätys. Toivottavasti äitienpäiväkortit tulee huomenna. Posti on ihmeen hidasta täältä kaukaa sinne lähelle.
Halauksia.
torstai 10. toukokuuta 2007
10.5. torstai
Opiskelu on joskus antoisaa. Tänään viron kirjallisuuden luennolla tosin mietin, että tällainen "kuolleiden runoilijoiden seura" -opetustyyli ei oikein sovi minulle, vaikka opettaja kuinka haluaa saada kaikki innostumaan. Ensi viikoksi sinne pitää kirjoittaa runo. Jaan Kaplinski -tyylinen Tartto-runo. Että sillee. Aion lopettaa sanoin:"Myös paska sää yllätti." Sitä tämä kevät nimittäin teki.
Opiskelu voi myös todellakin palkita. Viime viikolla Wapun jälkimainingeissa luimme Viron kulttuurihistorian tenttiin. Kiinnostavaa, mutta raskasta. Joten teimme lukupiirin, sillä aika oli kortilla. 800 sivua jaettiin viiteen osaan, jokainen luki omansa, tietenkin viroksi, ja aamulla ennen tenttiä esitimme oman osuutemme muille. Tentti oli 27 kysymyksen monivalintatentti, jossa oli aika helppoja, mutta myös kunnon nippelitietokysymyksiä. Lukupiirimme kantoi hedelmää: koko kurssin 4:stä A:sta 3 napsahti ryhmällemme - mulle, Topille ja Antti-Jussille. A!!! Olen niin ylpeä. No, syytä jostain saadakin erinomaisia, kun on opintoja näin vähän kun minulla. Olen vaan ihmetellen kuunnellut, kun muut puhuvat kursseistaan: Venäjän demokratiasta, Viron ja Venäjän suhteista, EU lainsäädännöstä, Balttian taloudesta jne. Hmm. Toisinaan tuntee olonsa humanistiksi. Oikeaksi humanistiksi, joka ei pysy perässä, kun keskustelussa alkaa vilahdella liikaa vieraita sanoja :-) Aivan sama. Olen suomen kielen opiskelija, ja pirun ylpeä siitä. Hmm. On oikeastaan pelottavaa huomata, miten ihmiset vieraantuvat kielestään, kun opiskelevat paljon englanniksi. Olen huolissani. Kirjoittakaa ihmiset HYVÄÄ SUOMEA. Tiedän, ettei omanikaan tässä olo parasta, mutta oi oi.. tietäisittepä.
Tänääm istuin Tryffessä aamukahvilla ja luin runoja kirjallisuuskurssille. Päätin, että yritän nauttia koko seuraavan kuukauden kaikesta, mitä en sitten enää Suomessa voi tehdä. Kuinka usein herään Suomessa ennen luentoja ja istun kaikessa rauhassa Cafe Espassa juomassa lattea? Kuinka usein törmään kaveriin ja lähden hänen kanssaan kahville, vaikkei oikeastaan olisi aikaa?Kuinka usein saan puhua kolmea kieltä samana päivänä (ruotsia ei lasketa, sitä en puhu kuin päissäni...)? Kuinka usein saan istua luennon jälkeen lounaalla kaveriden kanssa ja juoda olutta? Minulla on täällä kivaa. Vaikka olo on niin ristiriitainen. Miksi kaikki parhaat ystäväni ovat suomalaisia? Tarkoittaako se, että olen ollut epäsosiaalinen. Miksi kaikki parhaat vaihtarikaverini ovat poikia? Outoa, mutta minulle niin tavallista. Olemme sitä täällä miettineet. Ehkä kulttuuriero minun ja italialaisen tytön välillä todella on suurempi kuin minun ja vaikkapa saksalaisen pojan. No, tai sitten vaan olen vähän äijä verrattuna muihin tyttöihin. Ei taida yllättää ketään.
Huomenna treffit Tallinnassa. Oman kullan kanssa. Hea hea!
Mutta tänään Suomi-USA. Wilden kisakatsomoon tullee myös jenkkipoikia. Heh. Katsotaan millainen rähinä saadaan aikaan.
Hymyä täynnä tämä päivä.
Aurinkoa.
Ihmetystä omasta olosta.
Ehilá. Kaikki on hyvin.
Opiskelu voi myös todellakin palkita. Viime viikolla Wapun jälkimainingeissa luimme Viron kulttuurihistorian tenttiin. Kiinnostavaa, mutta raskasta. Joten teimme lukupiirin, sillä aika oli kortilla. 800 sivua jaettiin viiteen osaan, jokainen luki omansa, tietenkin viroksi, ja aamulla ennen tenttiä esitimme oman osuutemme muille. Tentti oli 27 kysymyksen monivalintatentti, jossa oli aika helppoja, mutta myös kunnon nippelitietokysymyksiä. Lukupiirimme kantoi hedelmää: koko kurssin 4:stä A:sta 3 napsahti ryhmällemme - mulle, Topille ja Antti-Jussille. A!!! Olen niin ylpeä. No, syytä jostain saadakin erinomaisia, kun on opintoja näin vähän kun minulla. Olen vaan ihmetellen kuunnellut, kun muut puhuvat kursseistaan: Venäjän demokratiasta, Viron ja Venäjän suhteista, EU lainsäädännöstä, Balttian taloudesta jne. Hmm. Toisinaan tuntee olonsa humanistiksi. Oikeaksi humanistiksi, joka ei pysy perässä, kun keskustelussa alkaa vilahdella liikaa vieraita sanoja :-) Aivan sama. Olen suomen kielen opiskelija, ja pirun ylpeä siitä. Hmm. On oikeastaan pelottavaa huomata, miten ihmiset vieraantuvat kielestään, kun opiskelevat paljon englanniksi. Olen huolissani. Kirjoittakaa ihmiset HYVÄÄ SUOMEA. Tiedän, ettei omanikaan tässä olo parasta, mutta oi oi.. tietäisittepä.
Tänääm istuin Tryffessä aamukahvilla ja luin runoja kirjallisuuskurssille. Päätin, että yritän nauttia koko seuraavan kuukauden kaikesta, mitä en sitten enää Suomessa voi tehdä. Kuinka usein herään Suomessa ennen luentoja ja istun kaikessa rauhassa Cafe Espassa juomassa lattea? Kuinka usein törmään kaveriin ja lähden hänen kanssaan kahville, vaikkei oikeastaan olisi aikaa?Kuinka usein saan puhua kolmea kieltä samana päivänä (ruotsia ei lasketa, sitä en puhu kuin päissäni...)? Kuinka usein saan istua luennon jälkeen lounaalla kaveriden kanssa ja juoda olutta? Minulla on täällä kivaa. Vaikka olo on niin ristiriitainen. Miksi kaikki parhaat ystäväni ovat suomalaisia? Tarkoittaako se, että olen ollut epäsosiaalinen. Miksi kaikki parhaat vaihtarikaverini ovat poikia? Outoa, mutta minulle niin tavallista. Olemme sitä täällä miettineet. Ehkä kulttuuriero minun ja italialaisen tytön välillä todella on suurempi kuin minun ja vaikkapa saksalaisen pojan. No, tai sitten vaan olen vähän äijä verrattuna muihin tyttöihin. Ei taida yllättää ketään.
Huomenna treffit Tallinnassa. Oman kullan kanssa. Hea hea!
Mutta tänään Suomi-USA. Wilden kisakatsomoon tullee myös jenkkipoikia. Heh. Katsotaan millainen rähinä saadaan aikaan.
Hymyä täynnä tämä päivä.
Aurinkoa.
Ihmetystä omasta olosta.
Ehilá. Kaikki on hyvin.
maanantai 7. toukokuuta 2007
kuvia
Vappukuvia...
Ylhäällä minä, kauneimmillani 1.5. Suomi-Venäjä
Vasemmalla paikallinen Mantan lakitus, jossa häpesimme silmät päästämme, sillä kukaan ei kertonut meille pukukoodia.
Alhaalla olevan kuvan nimi piti olla "Me and my monkeys", aika hyvin onnistunut: Francesco, minä, Frank ja Antti-Jussi.
7.5. maanantai
Hei vaan hei, pitkästä aikaa. Nyt on toivuttu wapusta ja viime viikonloppu otettiin ihan rauhallisesti. Ilmat eivät vieläkään suostu olemaan keväisen lämpimiä, vaikka aurinko paistaa, tahtoo pirullinen tuuli kiusata viimeiseen asti. Etelämmästä tulleille tuntuu olevan vieläkin vaikeampaa, ja vielä sen lisäksi valittavat, että ei voi nukkua, kun on niin valoisaa. Minä vaan myhäilen, että odottakaas vaan kun on kesäkuun alku. Sitten teitä vasta valvottaakin!
Kaikkia kauhistuttaa aika. Viikonloput loppuvat ihan varmasti kesken. Toukokuussa tuntuu kaikilla olevan kamalasti kouluhommia, ja silti kaikki haluaisivat vaan viettää aikaa yhdessä ennen kun lähdetään kotiin. Ehkäpä sitä murehtii ihan ennen aikojaan. Mutta kyllä sitä on miettinyt, että kolmessa kuukaudessa olen tavannut kymmeniä uusia ihmisiä. Nyt vasta tajuaa, kuinka nopeasti ensimmäiset kaksi kuukautta meni ja mitä olisinkin voinut tehdä toisin. Paljon kiinnostavia ihmisiä, joihin ei vaan ole egtinyt saamaan mitään kontaktia. Totta kai tällaisiin asioihin vaikuttaa monet monet jutut, se kenen kanssa päädyt asumaan, kenen kanssa käyt luennoilla jne. Näin se vaan menee. Mirkku tossa kirjoitti Kanadasta lähtiessään, että on kummallista, miten voikin tuntua niin hullulta, kun haluaa montaa asiaa yhtä aikaa, eikä oikein kuulu minnekään. Lainassahan minäkin vain täällä olen. Vaihdossa.. (toivottavasti Helsingin yliopisto sai vaihdossa jotain kivaa!) Kotona olen vain käymässä ja täällä koko elämä on väliaikaista.
Tänään valvoin suomen kulttuurin tenttiä. On se oikeesti kummallista, miten täällä lunttaaminen on ikään kuin tapa. Opiskelijat saattavat oikeasti alkaa jopa jutella. Tai pyytää lupaa käydä lehtorin luona, joka antaa luvan tsekata vuosiluvut papereista! Sama juttu meidän kursseilla. Venäläisillä on aina kirjat viereisellä tuolilla ja opettaja ei muka huomaa mitään. Kai nuo stipendisysteemit ajaa siihen, että hyvin olisi pärjättävä, mutta hemmetti, että laittaa vihaksi. Toiset luntaa stipendiin, jota monet monet muutkin kaipaisivat. Ei noin voi tehdä. Tuomas Huumon (proffa) kanssa tänään todettiin, että tapa on vielä vanhaa neukkuperintöä. Että näin. Juha-Matti (lehtori) myös kertoi opettajasta, joka poistui luokasta tentin aikana, oli jonkin aikaa poissa ja koputti tullessaan sisään. Siis omaan tenttiinsä!
Pidin myös tänään suomen tunnin ja taas jotain sekoilin siellä. Suomen kielioppi on vaikeaa, jos sitä pitää selittää ihan eri periaatteiden mukaan kun on itse oppinut. Verbityypit on mulle uusi käsite, mutta olen pikku hiljaa oivaltanut niitä täällä. Joku suomi toinena kielenä -kurssi olis voinu olla poikaa ennen tätä, mutta syksyllä sitten. Nyt on jo käytännön kokemusta! Olin kuitenkin ylpeä, kun ryhmä oli tosi puhelias ja aktiivinen, vaikka Jussi varoitteli, että niistä pitää lypsää asioita pihalle. Hyvä Minä! Ja siis opettajan lahjonta on aina hyvästä: yksi tyttö toi mulle suomalaisen Regina-yhtyeen levyn, koska en viimeksi ymmärtänyt, mistä bändistä hän puhui. Hyvä hyvä.. antaisin a:n, jos saisin vaikuttaa. :-)
Tämä viikko menee opiskellessa ja opettaessa. Huomenna on yhden saksalaisen Janin synttärit, mutta lupasi keittää mulle teetä, koska mulla aamulla opetustunti kello 8.30. Kilttiä.
Vähän ollaan muuten mietitty, että miksei juhlittu vappua virolaiseen tapaan, kun kerran Virossa ollaan. Vastaus: meidän virolaiset ystävät opiskeli. Me emme pääse korporaatioiden juhliin, koska meillä ei edes ole tarpeeksi hienoja vaatteita. Matti sanoi, että Fennican juhlissa oli tylsää - alkuillasta. Me halusimme kunnioittaa edes jotain perinteitä. Kuvia lisään joka kohtaan varmaan illalla, kun niitä pitää ensin muokkailla. Huomenna voitte sitten katsella...
halauksia taas kaikille.. raks
Kaikkia kauhistuttaa aika. Viikonloput loppuvat ihan varmasti kesken. Toukokuussa tuntuu kaikilla olevan kamalasti kouluhommia, ja silti kaikki haluaisivat vaan viettää aikaa yhdessä ennen kun lähdetään kotiin. Ehkäpä sitä murehtii ihan ennen aikojaan. Mutta kyllä sitä on miettinyt, että kolmessa kuukaudessa olen tavannut kymmeniä uusia ihmisiä. Nyt vasta tajuaa, kuinka nopeasti ensimmäiset kaksi kuukautta meni ja mitä olisinkin voinut tehdä toisin. Paljon kiinnostavia ihmisiä, joihin ei vaan ole egtinyt saamaan mitään kontaktia. Totta kai tällaisiin asioihin vaikuttaa monet monet jutut, se kenen kanssa päädyt asumaan, kenen kanssa käyt luennoilla jne. Näin se vaan menee. Mirkku tossa kirjoitti Kanadasta lähtiessään, että on kummallista, miten voikin tuntua niin hullulta, kun haluaa montaa asiaa yhtä aikaa, eikä oikein kuulu minnekään. Lainassahan minäkin vain täällä olen. Vaihdossa.. (toivottavasti Helsingin yliopisto sai vaihdossa jotain kivaa!) Kotona olen vain käymässä ja täällä koko elämä on väliaikaista.
Tänään valvoin suomen kulttuurin tenttiä. On se oikeesti kummallista, miten täällä lunttaaminen on ikään kuin tapa. Opiskelijat saattavat oikeasti alkaa jopa jutella. Tai pyytää lupaa käydä lehtorin luona, joka antaa luvan tsekata vuosiluvut papereista! Sama juttu meidän kursseilla. Venäläisillä on aina kirjat viereisellä tuolilla ja opettaja ei muka huomaa mitään. Kai nuo stipendisysteemit ajaa siihen, että hyvin olisi pärjättävä, mutta hemmetti, että laittaa vihaksi. Toiset luntaa stipendiin, jota monet monet muutkin kaipaisivat. Ei noin voi tehdä. Tuomas Huumon (proffa) kanssa tänään todettiin, että tapa on vielä vanhaa neukkuperintöä. Että näin. Juha-Matti (lehtori) myös kertoi opettajasta, joka poistui luokasta tentin aikana, oli jonkin aikaa poissa ja koputti tullessaan sisään. Siis omaan tenttiinsä!
Pidin myös tänään suomen tunnin ja taas jotain sekoilin siellä. Suomen kielioppi on vaikeaa, jos sitä pitää selittää ihan eri periaatteiden mukaan kun on itse oppinut. Verbityypit on mulle uusi käsite, mutta olen pikku hiljaa oivaltanut niitä täällä. Joku suomi toinena kielenä -kurssi olis voinu olla poikaa ennen tätä, mutta syksyllä sitten. Nyt on jo käytännön kokemusta! Olin kuitenkin ylpeä, kun ryhmä oli tosi puhelias ja aktiivinen, vaikka Jussi varoitteli, että niistä pitää lypsää asioita pihalle. Hyvä Minä! Ja siis opettajan lahjonta on aina hyvästä: yksi tyttö toi mulle suomalaisen Regina-yhtyeen levyn, koska en viimeksi ymmärtänyt, mistä bändistä hän puhui. Hyvä hyvä.. antaisin a:n, jos saisin vaikuttaa. :-)
Tämä viikko menee opiskellessa ja opettaessa. Huomenna on yhden saksalaisen Janin synttärit, mutta lupasi keittää mulle teetä, koska mulla aamulla opetustunti kello 8.30. Kilttiä.
Vähän ollaan muuten mietitty, että miksei juhlittu vappua virolaiseen tapaan, kun kerran Virossa ollaan. Vastaus: meidän virolaiset ystävät opiskeli. Me emme pääse korporaatioiden juhliin, koska meillä ei edes ole tarpeeksi hienoja vaatteita. Matti sanoi, että Fennican juhlissa oli tylsää - alkuillasta. Me halusimme kunnioittaa edes jotain perinteitä. Kuvia lisään joka kohtaan varmaan illalla, kun niitä pitää ensin muokkailla. Huomenna voitte sitten katsella...
halauksia taas kaikille.. raks
keskiviikko 2. toukokuuta 2007
2.5. keskiviikko
Onneksi wappu on vaan kerran vuodessa. Kivaa oli, piknik oli loistava, juhlat vaan jatkuivat vähän turhan pitkään. No, mehua ja vodkaa eri pulloista, sitten ravistetaan päätä niin sekoittuu.. siis sekä drinkki että pää. Paljon herätettiin puistossa huomiota, turistit ottivat kuvia, kun me makailtiin nurmikolla. Ja oli ulkomaalaisvahvistuksilla ihmettelemistä, kun juotiin aamupalaksi kuohuviiniä.
Se siitä. Oli välillä kamala koti-ikävä, kun istuttiin tyhjässä puistossa. Jossa muuten oli maanantaiyönä vielä lunta maassa, mutta onneksi aurinko sulatti sen ennen kun olimme paikalla. Tänään onkin sitten satanut koko päivän räntää. Tosi kivaa ja keväistä. Kävin kirjastossa ja nyt on pakko opiskella. Väsy.
Se siitä. Oli välillä kamala koti-ikävä, kun istuttiin tyhjässä puistossa. Jossa muuten oli maanantaiyönä vielä lunta maassa, mutta onneksi aurinko sulatti sen ennen kun olimme paikalla. Tänään onkin sitten satanut koko päivän räntää. Tosi kivaa ja keväistä. Kävin kirjastossa ja nyt on pakko opiskella. Väsy.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2007
29.4. sunnuntai
Menivät sitten ja kielsivät alkoholinmyynnin koko maassa. Meinasi tulla Suomi-tytöille paniikki. No onneksi saimme tiedon ajoissa ja nyt olemme varautuneet wappuun ihan oikein eväin. Katsotaan vaan olenko huomenna juhlakunnossa, jostain olen saannut kamalan kurkkukivun ja pohdin pitäisikö sitä oikein mennä lääkäriin huomenna.
Tänään olin katsomassa ihmeellisiä tapahtumia, toiset yritti lentää joen yli itsetehdyillä lentokoneilla, toiset kilpailivat joella erilaisilla paateilla. Ruotsin sisko päätti laulaa kulttuuritorilla joululauluja. Suomalaisia ei kulttuuritorilla edes näkynyt. oho. Vähän harmitti. Olisi ollut ihan mukavaa ottaa osaa, mutta me nyt ei sitten saatu mitään aikaiseksi. No, oli kyllä olo niinkun olisi Otaniemessä kävelly :-)
Jääkiekkoakin olen tänään katsellut. Ja saanut ilmapallon. Ja pizzaa. Eli mainio päivä. Tosin koulutehtävät ahdistaa päivä päivältä enemmän. Perjantaina on tentti, johon en ole hakenut veilä edes kirjaa - ja kirjahan on tietenkin viroksi! Juu, hyvin menee. Aina voi veikata, sillä luvassa on elämäni ensimmäinen monivalintatentti, a c d c a b b a c d käyttöön vaan. Veikkaushan sitä aikoinaan mainosti: vain afrikan neekeri ei veikkaa.
Eipä täällä mitään. Näin ne päivät menee hengaillessa. Vappu on aina varma kevään merkki. Näköjään täälläkin. Ai niin, eilen kun sitten Ellan kanssa raahattiin alkoholia kasseissa ja pahvilaatikossa (siinä oli myös Matin juomat) kohti Kallen kämpää, suurin osa vastaantulijoista hymyili oikein aurinkoisesti ja sano "Tubli, tubli!" Eli niinkus great!hehee.. Kyllä ihmeteltiin itseämme. Näin reagoi suomalainen kuullessaan, ettei vapuksi saa kuohuvaa. Sitten sitä ostaa oikein urakalla, ja tietää jo valmiiksi, että kolmasosa olisi riittänyt.
Hauskaa wappua rakkaat! Hämähäkkiapina jätetään kaappiin lepäämään.
Tänään olin katsomassa ihmeellisiä tapahtumia, toiset yritti lentää joen yli itsetehdyillä lentokoneilla, toiset kilpailivat joella erilaisilla paateilla. Ruotsin sisko päätti laulaa kulttuuritorilla joululauluja. Suomalaisia ei kulttuuritorilla edes näkynyt. oho. Vähän harmitti. Olisi ollut ihan mukavaa ottaa osaa, mutta me nyt ei sitten saatu mitään aikaiseksi. No, oli kyllä olo niinkun olisi Otaniemessä kävelly :-)
Jääkiekkoakin olen tänään katsellut. Ja saanut ilmapallon. Ja pizzaa. Eli mainio päivä. Tosin koulutehtävät ahdistaa päivä päivältä enemmän. Perjantaina on tentti, johon en ole hakenut veilä edes kirjaa - ja kirjahan on tietenkin viroksi! Juu, hyvin menee. Aina voi veikata, sillä luvassa on elämäni ensimmäinen monivalintatentti, a c d c a b b a c d käyttöön vaan. Veikkaushan sitä aikoinaan mainosti: vain afrikan neekeri ei veikkaa.
Eipä täällä mitään. Näin ne päivät menee hengaillessa. Vappu on aina varma kevään merkki. Näköjään täälläkin. Ai niin, eilen kun sitten Ellan kanssa raahattiin alkoholia kasseissa ja pahvilaatikossa (siinä oli myös Matin juomat) kohti Kallen kämpää, suurin osa vastaantulijoista hymyili oikein aurinkoisesti ja sano "Tubli, tubli!" Eli niinkus great!hehee.. Kyllä ihmeteltiin itseämme. Näin reagoi suomalainen kuullessaan, ettei vapuksi saa kuohuvaa. Sitten sitä ostaa oikein urakalla, ja tietää jo valmiiksi, että kolmasosa olisi riittänyt.
Hauskaa wappua rakkaat! Hämähäkkiapina jätetään kaappiin lepäämään.
lauantai 28. huhtikuuta 2007
29.4. lauantai
Taas on viikko menny. Kamalaa kun aika juoksee. Riku ja Liisa kävi täällä Tartossa kyläilemässä ja juu.. minäkin sitten pidin vähän lomaa. Oli oikein mukavaa.
Opiskelijapäivien ohjemaa olisi koko ajan. Ilma vaan päätti muuttua taas kylmemmäksi ja ulkona ei ole kivaa.
Tallinnassa riehutaan sitten oikein kunnolla. Täälläkin tuli toimiston tädeiltä sähköpostia, että olkaa varovaisia, älkää ruvetko riehuu, älkää lähtekö mukaan, jos joku yllyttää mellakoimaan. Joo, kyllähän tuo asia taitaa täälläkin puhuttaa, nyt varsinkin kun noilla venäläisillä on se joku hemmetin juhlapäivä tulossa. Minä elän kuitenkin ihmeellisessä mediatyhjiössä, kun ei tule seurattua paikallisia medioita juuri lainkaan, kun ei oo telkkaria, ja lehden luen, jos se sattuu joskus käteen. Mutta siis elkää tyä pelätkö. Tartossa on rauhallista. Tää on tällänen lintukoto. Nyt kun kirjoitin noin niin varmaa alkaa tapahtua jotain... :)
Juup. Olen tylsä ja apaattinen tänään.
Opiskelijapäivien ohjemaa olisi koko ajan. Ilma vaan päätti muuttua taas kylmemmäksi ja ulkona ei ole kivaa.
Tallinnassa riehutaan sitten oikein kunnolla. Täälläkin tuli toimiston tädeiltä sähköpostia, että olkaa varovaisia, älkää ruvetko riehuu, älkää lähtekö mukaan, jos joku yllyttää mellakoimaan. Joo, kyllähän tuo asia taitaa täälläkin puhuttaa, nyt varsinkin kun noilla venäläisillä on se joku hemmetin juhlapäivä tulossa. Minä elän kuitenkin ihmeellisessä mediatyhjiössä, kun ei tule seurattua paikallisia medioita juuri lainkaan, kun ei oo telkkaria, ja lehden luen, jos se sattuu joskus käteen. Mutta siis elkää tyä pelätkö. Tartossa on rauhallista. Tää on tällänen lintukoto. Nyt kun kirjoitin noin niin varmaa alkaa tapahtua jotain... :)
Juup. Olen tylsä ja apaattinen tänään.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2007
22.4. sunnuntai. Helsinki
Suomi, ihana Suomi. Kylmää, tuulta, vettä ja vielä kylmenpää. Mutta onpas kivaa olla käymässä. Perjantaina lähdimme Tartosta kuudelta ja Helsingissä olimme jo puoli kaksitoista. Hassu olo, kun aamullä lähti nuorisovankilasta ja jo ennen puolta päivää haistoi Helsingin kevään.
Keskiviikon ruokafestareilla Suomi-pöytä oli menestys. Muilla mailla oli liput käytävällä ja musiikki soi. Meillä oli ruutupaperille kirjoitettu "Finland"-kyltti ja maripaidat. Ja Fisua. Paljon Fisua, joka silti loppui. Juustot katosivat, lohivoileivät katosivat, salmiakit katosivat. Meidän kämpällä oli ruuhkaa ja pöydän ympärillä kuhisi. Hernekeitto näytti ehkä liian eksoottiselta, mutta sekin meni kun keksittiin oikea markkinointikeino: "Ei Fisua, ilman hernaria!" Ja sinne uppos. Olimme ylpeitä. Juhlat tosin hiljenivät ihmeen aikaisin, koska suurin osa ihmisistä oli torstaiaamuna lähdössä Venäjän reissulle kello kuudelta. Taas voi miettiä ihanaa virolaista järjestelytaitoa, vaihtariohjelmaa keskiviikkoillaksi ja viikonlopuksi reissuun. Järki käteen tai palautetta tulee!
Torstaina kävin Soilan kanssa teatterissa katsomassa Norway.today. Oli aivan loistava näytelmä. Ja minä ymmärsin! Sain selvää, mitä ne puhui. Pysyin kärryllä. Opin sanoja: alla kukkuma, pudota. Niin mielettömän hieno tunne. Nyt kun vielä joku alkais laittaa sanoja mun suuhun, niin ehkä puhuisinkin kieltä kotiin tullessani.
Nyt kuitenkin Helsingissä vielä huomiseen. Etelään kuuden lautalla, Annukka tulee yhtä matkaa. Ja Niko liittyy seuraan Tallinnasta. Niko on siis jenkkipoika, joka tuli yhtä matkaa Helsinkiin. Opiskelee viroa ja puhuukin sitä lähes ymmärrettävästi. Jenkkiaksentti tosin tuo viroon oman pienen eksoottisen lisän. Kuvitelkaapa vaikkapa sana räägin tulemaan amerikkalaisen suusta.
No, ensi viikolla on sitte kuuluisat Tudengi Päevad. Saa nähdä saadaanko lautta kasaan ja laskemmeko Emajõgea, mutta jotain hauskaa varmasti teemme. Ja Riku ja Liisa tulee torstaina kylään, lupasin jo että menenne painamaan nappia.
Halauksia.
Keskiviikon ruokafestareilla Suomi-pöytä oli menestys. Muilla mailla oli liput käytävällä ja musiikki soi. Meillä oli ruutupaperille kirjoitettu "Finland"-kyltti ja maripaidat. Ja Fisua. Paljon Fisua, joka silti loppui. Juustot katosivat, lohivoileivät katosivat, salmiakit katosivat. Meidän kämpällä oli ruuhkaa ja pöydän ympärillä kuhisi. Hernekeitto näytti ehkä liian eksoottiselta, mutta sekin meni kun keksittiin oikea markkinointikeino: "Ei Fisua, ilman hernaria!" Ja sinne uppos. Olimme ylpeitä. Juhlat tosin hiljenivät ihmeen aikaisin, koska suurin osa ihmisistä oli torstaiaamuna lähdössä Venäjän reissulle kello kuudelta. Taas voi miettiä ihanaa virolaista järjestelytaitoa, vaihtariohjelmaa keskiviikkoillaksi ja viikonlopuksi reissuun. Järki käteen tai palautetta tulee!
Torstaina kävin Soilan kanssa teatterissa katsomassa Norway.today. Oli aivan loistava näytelmä. Ja minä ymmärsin! Sain selvää, mitä ne puhui. Pysyin kärryllä. Opin sanoja: alla kukkuma, pudota. Niin mielettömän hieno tunne. Nyt kun vielä joku alkais laittaa sanoja mun suuhun, niin ehkä puhuisinkin kieltä kotiin tullessani.
Nyt kuitenkin Helsingissä vielä huomiseen. Etelään kuuden lautalla, Annukka tulee yhtä matkaa. Ja Niko liittyy seuraan Tallinnasta. Niko on siis jenkkipoika, joka tuli yhtä matkaa Helsinkiin. Opiskelee viroa ja puhuukin sitä lähes ymmärrettävästi. Jenkkiaksentti tosin tuo viroon oman pienen eksoottisen lisän. Kuvitelkaapa vaikkapa sana räägin tulemaan amerikkalaisen suusta.
No, ensi viikolla on sitte kuuluisat Tudengi Päevad. Saa nähdä saadaanko lautta kasaan ja laskemmeko Emajõgea, mutta jotain hauskaa varmasti teemme. Ja Riku ja Liisa tulee torstaina kylään, lupasin jo että menenne painamaan nappia.
Halauksia.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2007
18.4. keskiviikko
Pitäisi tästä lähteä opettamaan, mutta ei yhtään jaksaisi. Aiheena imperatiivi, joka onneksi on virolaisille aika helppo ja siis hyvin samankaltainen kun virossakin.
Täällä on ollu viime päivät ihan kesä. Eilen melkein poltin olkapäät ja rintakehän. Sen siitä saa, kun istuu terassilla koko päivän :-D Tosin lukemassa. Ja juomassa kahvia. Ja sitten lukemisen jälkeen yhdellä oluella. No, aurinkorasvaa on vielä turhaa ostaa, lauantaiksi on sitten luvattu räntäsadetta. Onneksi olen Suomessa.
Tänään meillä on International Food Festival, tosin ihan vaan tossa alakerrassa, mutta festarit kuitenkin. Tehdään ruokaa ja maistellaan eri maiden makuja. Meille meinas tulla oikosulku, että mitäs Suomessa oikein syödään. Uuniruuat jäi heti pois laskuista, kun näissä luxus-asunnoissa ei ole uunia. Yllätysratkaisu: hernekeittoa! hehee. Matilta löytyi kaapista oikein Saarioisten purkkikamaa. Sitä siis kattilaan ja tervetuloa maistelemaan makuja Suomesta. Tarjolla tulee olemaan myös ruisleipää ja graavilohta, leipäjuustoa ja lakkahilloa, Finlandia-karkkeja ja tietenkin Fisua. Todennäköisesti pöytämme luona ei kuitenkaan tule olemaan ruuhkaa. Paitsi, jos Fisu houkuttelee...
No, nyt lähden tunnille. Ei kai tässä muukaan auta, vaikka voisin mielummin jäädä kotiin nukkumaan. Hassua täällä on se, että viikolla väsyttää koko ajan, ja nukkuminenkin on hankalaa. Pyörin sängyssä kun hyrrä ja yritän saada unta. Sitten viikonloppuna on pirteä kuin aamu-tv:n keppijumpan juontaja. Perkule. Missä vika?
Täällä on ollu viime päivät ihan kesä. Eilen melkein poltin olkapäät ja rintakehän. Sen siitä saa, kun istuu terassilla koko päivän :-D Tosin lukemassa. Ja juomassa kahvia. Ja sitten lukemisen jälkeen yhdellä oluella. No, aurinkorasvaa on vielä turhaa ostaa, lauantaiksi on sitten luvattu räntäsadetta. Onneksi olen Suomessa.
Tänään meillä on International Food Festival, tosin ihan vaan tossa alakerrassa, mutta festarit kuitenkin. Tehdään ruokaa ja maistellaan eri maiden makuja. Meille meinas tulla oikosulku, että mitäs Suomessa oikein syödään. Uuniruuat jäi heti pois laskuista, kun näissä luxus-asunnoissa ei ole uunia. Yllätysratkaisu: hernekeittoa! hehee. Matilta löytyi kaapista oikein Saarioisten purkkikamaa. Sitä siis kattilaan ja tervetuloa maistelemaan makuja Suomesta. Tarjolla tulee olemaan myös ruisleipää ja graavilohta, leipäjuustoa ja lakkahilloa, Finlandia-karkkeja ja tietenkin Fisua. Todennäköisesti pöytämme luona ei kuitenkaan tule olemaan ruuhkaa. Paitsi, jos Fisu houkuttelee...
No, nyt lähden tunnille. Ei kai tässä muukaan auta, vaikka voisin mielummin jäädä kotiin nukkumaan. Hassua täällä on se, että viikolla väsyttää koko ajan, ja nukkuminenkin on hankalaa. Pyörin sängyssä kun hyrrä ja yritän saada unta. Sitten viikonloppuna on pirteä kuin aamu-tv:n keppijumpan juontaja. Perkule. Missä vika?
sunnuntai 15. huhtikuuta 2007
15.4. sunnuntai
Ollut vähän hiljaiseloa viime aikoina. En ole kirjoittanut, kun en ole jaksanut, eikä täällä mitään ihmeellistä ole tapahtunut.
Huomenna tiedän pääsinkö tentistä läpi. Heh. Mahtaa olla hyvä arvosana, jotain F niin kuin first :) No, se on huomenna vasta se.
Tänään en ole taas tehnyt mitään. Ollut ja se on ollut kivaa. Kävin taas Dolcessa syömässä ja sitten käveltiin kaupungilla, syötiin rannassa jäätelöä ja maattiin nurmikolla. Kivaa, kivaa.
Viikonloppuna olen muutenkin vaan tehnyt kaikkea kivaa. Torstaina oltiin Placessa, silloin meni vähän humalan puolelle. Perjantaina olin yksissä tupareissa katselemassa, miten suomalaiset lääkisopiskelijat juhlii. Oli kyllä meno. Huh huh. Me vaihtarit ollaan ihan amatöörejä. Eilen olin ihanissa jazz, soul, funk- pippalossa ja tanssin ihan hulluna. Steffenin kanssa taidettiin tanssia monta tuntia. Musiikki oli loistavaa, seura oikein hyvää ja tänään jalat kipeinä. Eli kivaa, kivaa.
Uusi sanonta. Riita poikki ja munaa käteen. Tarina sen takana: Ellan kämppis kielsi Ellaa syömästä pääsiäislauantaina munia. Ei kuulemma saa ennen sunnuntaita syödä. Ella kiehahti. Oikein. Hittoako rupee kertoo, milloin munia saa syödä. No keskustelua käytiin kuulemma kiivaasti, kunnes toinen kämppis oli keskeyttänyt riidan ja antanut Ellalle kananmunan käteen. Eli riita poikki ja munaa kätee :) Olipas hauska juttu.
Tänään söin maasikatuutun. Terkkuja äiskälle! Miksi mansikkatuutin vohveli on aina sellanen lötkö? Miksei se voi olla samanlainen kuin suklaatuutin vohveli? Perkele. On se kumma. Pistää vihaksi. Oli muuten Ingmanin tuutti. Ei ollu kioskilla kun Ingmanin jäätelöitä. On se kumma, kun ei saa tulla edes vieraaseen maahan syömään vierasta jäätelöä, vaan pakottavat ostamaan suomalaista. Ja vielä sellaista, jossa on lötkö vohveli. Heitin vohvelin lokeille. Niiden mielestä lötkö vohveli oli varmasti hyvä.
Että sellasta. No, mutta ensi viikonloppuna olen Suomessa. Pääsen uusiin muumilakanoihin nukkumaan.
Huomenna tiedän pääsinkö tentistä läpi. Heh. Mahtaa olla hyvä arvosana, jotain F niin kuin first :) No, se on huomenna vasta se.
Tänään en ole taas tehnyt mitään. Ollut ja se on ollut kivaa. Kävin taas Dolcessa syömässä ja sitten käveltiin kaupungilla, syötiin rannassa jäätelöä ja maattiin nurmikolla. Kivaa, kivaa.
Viikonloppuna olen muutenkin vaan tehnyt kaikkea kivaa. Torstaina oltiin Placessa, silloin meni vähän humalan puolelle. Perjantaina olin yksissä tupareissa katselemassa, miten suomalaiset lääkisopiskelijat juhlii. Oli kyllä meno. Huh huh. Me vaihtarit ollaan ihan amatöörejä. Eilen olin ihanissa jazz, soul, funk- pippalossa ja tanssin ihan hulluna. Steffenin kanssa taidettiin tanssia monta tuntia. Musiikki oli loistavaa, seura oikein hyvää ja tänään jalat kipeinä. Eli kivaa, kivaa.Uusi sanonta. Riita poikki ja munaa käteen. Tarina sen takana: Ellan kämppis kielsi Ellaa syömästä pääsiäislauantaina munia. Ei kuulemma saa ennen sunnuntaita syödä. Ella kiehahti. Oikein. Hittoako rupee kertoo, milloin munia saa syödä. No keskustelua käytiin kuulemma kiivaasti, kunnes toinen kämppis oli keskeyttänyt riidan ja antanut Ellalle kananmunan käteen. Eli riita poikki ja munaa kätee :) Olipas hauska juttu.
Tänään söin maasikatuutun. Terkkuja äiskälle! Miksi mansikkatuutin vohveli on aina sellanen lötkö? Miksei se voi olla samanlainen kuin suklaatuutin vohveli? Perkele. On se kumma. Pistää vihaksi. Oli muuten Ingmanin tuutti. Ei ollu kioskilla kun Ingmanin jäätelöitä. On se kumma, kun ei saa tulla edes vieraaseen maahan syömään vierasta jäätelöä, vaan pakottavat ostamaan suomalaista. Ja vielä sellaista, jossa on lötkö vohveli. Heitin vohvelin lokeille. Niiden mielestä lötkö vohveli oli varmasti hyvä.
Että sellasta. No, mutta ensi viikonloppuna olen Suomessa. Pääsen uusiin muumilakanoihin nukkumaan.
tiistai 10. huhtikuuta 2007
10.4. tiistai
Ei mitään uutta auringon alla. Opiskelua. Tentti torstaina, nyt olisi mahduttava läpi, niin kuin Salla-siili aikoinaan ylioppilaskirjoituksissa totesi. Uusi viron kurssi ei vaikuta yhtään niin vaikealta kuin edellinen. Töitä saa edelleen tehdä kuin pieni eläin, mutta nyt voivi taas aikaa löytyä harjoittelullekin, jonka suhteen olen ollut ihan liian laiska.
Sometimes it's just hard to start. Like now. I am doing my laundry, so i can't do anything else at the same time. Just waiting. And writing blog :-)
And I don't even have a thing to write about.
Sometimes it's just hard to start. Like now. I am doing my laundry, so i can't do anything else at the same time. Just waiting. And writing blog :-)
And I don't even have a thing to write about.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2007
8.4. sunnuntai
Pääsiäinen. Juups. On meillä keittiössä pajunkissoja ja tipuja. Neloskerroksen käytävällä olis ollu jonkinlainen yhteinen pääsiäisdinner, mutta mä tunsin tänään oloni niin antisosiaaliseksi, etten jaksanut mennä sinne möllöttämään.
Puhuttiin tossa Ellan kanssa vaihossa olosta. Eihän sitä oikeastaan edes muista, millaista odotti tämän olevan, mutta kuitenkin sitä miettii, ettei tämä ole sellaista kuin odotti. Outo tunne. Kivaa täällä on, mutta joskus sitä ihan säpsähtää, kun tajuaa katsovansa menoa ja meininkiä ihan sivustaseuraajana ja silti keskellä kaikkea. Toisinaan katselee jopa omaa elämäänsä ihan ulkopuolisena, ikään kuin vain virallisena valvojana, ettei se tyyppi, joka täällä näyttäis elävän mun elämää, ihan kovasti satuta itseään, tai päätään :-) Toisinaa taas hymyilee, kun tajuaa, että mulla on täälläkin ystäviä. Mulle joskus soitetaan lähdenkö mukaan. Multa kysytään, mitä kuuluu ja oikeesti halutaan kuulla myös vastaus.
Kuvassa napeissa valo, koska juuri uudet tuopit tuotu pöytään. Painamalla usemman kerran saa luonnollisesti useampia tuoppeja. Mä oon niin huumassa tosta. Elisa tykkäis varmasti myös. Oliko vaan vähän tyhmää, kun tarjoilija kävi kysymässä halutaanko jotain ja kaikki vastaa yhdestä suusta, että juu ei kiitos mitää. Sitten viidentoista sekunnin päästä, joku painaa nappulaa.
Perjantaina olin ihanilla treffeilla Jacken kanssa Tallinnassa. Ilma tosin oli tuulinen ja kylmä, ja
Jacken lautta päätti olla lauantaina lähtemättä, mutta muuten oli ihanaa. Käytiin syömässä afrikkalaisessa ravintolassa, jota suosittelen kaikille Tallinnan kävijöille. Syötiin itsemme ihan ähkyiksi. Käveltiin ja oltiin vaan. Rentouttavaa ja mukavaa. Laatuaikaa.
Tänään ole tehnyt mitään, koska olen lähinnä pohtinut, mitä tekisin. Kävin Kallen kanssa pääsiäispäivällisellä La Dolce Vitassa. Tulin kotiin ja tuijottelin kattoon. Mulla on katossa pyyhekoukku (!) ja olen pohtinut, miksi se siellä on. Miksi joku on sen sinne laittanut? Onko siinä joskus roikkunut jotain? Laittaisinko siihen jotain? Joo. Jotain.
Puhuttiin tossa Ellan kanssa vaihossa olosta. Eihän sitä oikeastaan edes muista, millaista odotti tämän olevan, mutta kuitenkin sitä miettii, ettei tämä ole sellaista kuin odotti. Outo tunne. Kivaa täällä on, mutta joskus sitä ihan säpsähtää, kun tajuaa katsovansa menoa ja meininkiä ihan sivustaseuraajana ja silti keskellä kaikkea. Toisinaan katselee jopa omaa elämäänsä ihan ulkopuolisena, ikään kuin vain virallisena valvojana, ettei se tyyppi, joka täällä näyttäis elävän mun elämää, ihan kovasti satuta itseään, tai päätään :-) Toisinaa taas hymyilee, kun tajuaa, että mulla on täälläkin ystäviä. Mulle joskus soitetaan lähdenkö mukaan. Multa kysytään, mitä kuuluu ja oikeesti halutaan kuulla myös vastaus.
Torstaina oltiin painamassa nappia. Place on hauska lounge, josta saa olutdrinkkejä. En tosin ole niitä kokeillut, mulle olut oluena ja suklaakastike suklaakastikkeena. En myöskään halua olueeni mehua, tuoreita hedelmiä enkä kermalikööriä. Mutta Placessa on pöydässä nappi, jota painamalla oluen saa pöytään, eikä tarvi raahautua ainakin puolentoista metrin päähän baaritiskille tai odotella että tarjoilija juoksee ohi. Kun nappia painaa, napin valo sammuu ja pöytä alkaa vilkkua! Koko baari siis huomaa, kuka on tilannut olutta. Mä oon sitä mieltä, että senaattori Tabermannin pöytään vois Kampelassa asentaa jonkun saman tyylisen ratkaisun.
Kuvassa napeissa valo, koska juuri uudet tuopit tuotu pöytään. Painamalla usemman kerran saa luonnollisesti useampia tuoppeja. Mä oon niin huumassa tosta. Elisa tykkäis varmasti myös. Oliko vaan vähän tyhmää, kun tarjoilija kävi kysymässä halutaanko jotain ja kaikki vastaa yhdestä suusta, että juu ei kiitos mitää. Sitten viidentoista sekunnin päästä, joku painaa nappulaa.
Perjantaina olin ihanilla treffeilla Jacken kanssa Tallinnassa. Ilma tosin oli tuulinen ja kylmä, ja
Jacken lautta päätti olla lauantaina lähtemättä, mutta muuten oli ihanaa. Käytiin syömässä afrikkalaisessa ravintolassa, jota suosittelen kaikille Tallinnan kävijöille. Syötiin itsemme ihan ähkyiksi. Käveltiin ja oltiin vaan. Rentouttavaa ja mukavaa. Laatuaikaa.Tänään ole tehnyt mitään, koska olen lähinnä pohtinut, mitä tekisin. Kävin Kallen kanssa pääsiäispäivällisellä La Dolce Vitassa. Tulin kotiin ja tuijottelin kattoon. Mulla on katossa pyyhekoukku (!) ja olen pohtinut, miksi se siellä on. Miksi joku on sen sinne laittanut? Onko siinä joskus roikkunut jotain? Laittaisinko siihen jotain? Joo. Jotain.
torstai 5. huhtikuuta 2007
5.4. torstai
(Sorry Steffen, right now I am too lazy to write in english. :-))
Mulle tossa valitettiin, kun blogiani ei voi ymmärtää. Mutta siis kyllähän nyt saksalaisten sen verran pitäis suomea osata, että voi mun blogia lukea!
Taitaapi olla kiirastorstai, mutta eipä tuota täällä juuri huomaa, että pääsiäinen olisi tulossa. Kaupatkin taitaa olla auki koko viikonlopun ihan normaalisti. Tallinna on varmaan täynnä suomalaisia, siksi sielläkään ei voi olla koko viikonloppua ;)
Maisa ja aikaiset aamut. En noussut luennolle tänäkään aamuna. Ajattelin, että menen suoraan kahdeksitoista vaan lektuuriin, tai siis se oikeesti taitaa olla lektyyri, mutta kuitenkin. Eilen luin taas Lutsia, käänsin ja taivutin yli 150 sanaa. Sitten Ella lähettää viestin, että lektuuri alkoi heti luennon jälkeen tai siis jo hieman aiemmin, ja jäljellä enää 5 ihmistä. Mitäs minä siinä sitten. Sängyssä vielä ja ilman vaatteita. Mahdottomuus ehtiä päärakennukselle vartissa. No, Ella sanoi opettajalle, että Maisa oli ymmärtänyt väärin ja on tulossa vasta kahdeksitoista. Opettaja pyysi minut kahdeksitoista toimistoonsa, missä sitten kävin lektuurini suorittamassa. Jotain hyvää kuitenkin, ehdin vielä lukea kaksi tuntia sanoja, ja opettaja kehui, että kiva huomata, että olet todella nähnyt vaivaa lektuurin eteen. Tubli tüdruk! Joten homma hoidettu. Hieman maisamaisesti, mutta kuitenkin.
Tänään olen vaan hymyillyt jostain syystä. Ilma on ihan kamala, kylmää ja tuulista. Kuitenkin ollut kamalan kiva olla. Löysin paikallisesta kosmetiikkakaupasta hajuvettäni!!! Siis sitä samaa, mitä on metsästetty niin Milanosta, Kööpenhaminasta kuin laivoiltakin. Täältä sitten löysin ja oli vielä alennettu. Oli pakko ostaa. Sitten ostin Annukalle kukan, koska Annukalla on ollu motivaatio-ongelmia (kellä ei...). Kävelin kotiin ja päätin tehdä ruokaa ja kutsua Annukan vielä syömään. Olipas kivaa! Pienistä asioista, mukavista hetkistä, tulee hyvälle mielelle.
Nyt alkoi sataa. Ihanaa. Tänään ei tarvitse ihan välttämättä opiskella. Sade on hyvä syy makailla vaan sängyllä ja vaikka lukea netistä hömppäuutisia.
Mulle tossa valitettiin, kun blogiani ei voi ymmärtää. Mutta siis kyllähän nyt saksalaisten sen verran pitäis suomea osata, että voi mun blogia lukea!
Taitaapi olla kiirastorstai, mutta eipä tuota täällä juuri huomaa, että pääsiäinen olisi tulossa. Kaupatkin taitaa olla auki koko viikonlopun ihan normaalisti. Tallinna on varmaan täynnä suomalaisia, siksi sielläkään ei voi olla koko viikonloppua ;)
Maisa ja aikaiset aamut. En noussut luennolle tänäkään aamuna. Ajattelin, että menen suoraan kahdeksitoista vaan lektuuriin, tai siis se oikeesti taitaa olla lektyyri, mutta kuitenkin. Eilen luin taas Lutsia, käänsin ja taivutin yli 150 sanaa. Sitten Ella lähettää viestin, että lektuuri alkoi heti luennon jälkeen tai siis jo hieman aiemmin, ja jäljellä enää 5 ihmistä. Mitäs minä siinä sitten. Sängyssä vielä ja ilman vaatteita. Mahdottomuus ehtiä päärakennukselle vartissa. No, Ella sanoi opettajalle, että Maisa oli ymmärtänyt väärin ja on tulossa vasta kahdeksitoista. Opettaja pyysi minut kahdeksitoista toimistoonsa, missä sitten kävin lektuurini suorittamassa. Jotain hyvää kuitenkin, ehdin vielä lukea kaksi tuntia sanoja, ja opettaja kehui, että kiva huomata, että olet todella nähnyt vaivaa lektuurin eteen. Tubli tüdruk! Joten homma hoidettu. Hieman maisamaisesti, mutta kuitenkin.
Tänään olen vaan hymyillyt jostain syystä. Ilma on ihan kamala, kylmää ja tuulista. Kuitenkin ollut kamalan kiva olla. Löysin paikallisesta kosmetiikkakaupasta hajuvettäni!!! Siis sitä samaa, mitä on metsästetty niin Milanosta, Kööpenhaminasta kuin laivoiltakin. Täältä sitten löysin ja oli vielä alennettu. Oli pakko ostaa. Sitten ostin Annukalle kukan, koska Annukalla on ollu motivaatio-ongelmia (kellä ei...). Kävelin kotiin ja päätin tehdä ruokaa ja kutsua Annukan vielä syömään. Olipas kivaa! Pienistä asioista, mukavista hetkistä, tulee hyvälle mielelle.
Nyt alkoi sataa. Ihanaa. Tänään ei tarvitse ihan välttämättä opiskella. Sade on hyvä syy makailla vaan sängyllä ja vaikka lukea netistä hömppäuutisia.
tiistai 3. huhtikuuta 2007
3.4. tiistai (yhä vaan)
Opiskelusta ei nyt oikein ole tullut tänään mitää. Olen kyllä lukenut ja etsinyt taas sanoja Lutsin Kevadesta, mutta ei nyt jaksa. Ikävää on myös kuulla ikäviä uutisia. Nekin aina vähän jää mieleen pyörimään niin, että ajatus ei kulje. (Koittakaa jaksaa, haleja!)
Tänään oli siis lektuuri, joka meni oikein mukavasti. Opiskelu näköjään kannattaa, kun sitten voi joskus onnistuakin jossain. Osasin sanat oikein mainiosti ja kertoa kirjasta jotakuinkin järkeviä asioita.
Unohdin ihan illalla kertoa, että olin eilen teatterissa. Perjantaina eräs suomen kielen opiskelija, Kersten, tarjosi lippua teatteriin, kun poikaystävää ei kuulemma oikein kiinnostanut. Tottakai lähdin mukaan, vaikka en tiennyt esityksestä yhtään mitää. Näytelmän nimi oli Under ja kertoi virolaisesta kirjailijasta Marie Underista. (lue lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Marie_Under). Näytelmä oli itse asiassa aika vaikuttava, vaikka ymmärsin suunnilleen yhtä paljon kun Svenska Teatterin katsomossa, mikä on itse asiassa aika paljon :-) Kieli oli paikoin todella hankalaa, koska käsikirjoitus sisälsi myös paljon Underin runoja. Kuitenkin kokonaisuus oli hieno kokemus, ja ilmeisesti kyseessä oli joku erikoisnäytös, koska samaa näytelmää on esitetty nyt keväällä Tallinnassa.
Juu, Kalle raahaa mut lenkille, vaikka luulin että meillä piti olla pyykkipäivä. No, lenkki on kyllä parempi vaihtoehto kun pyykkääminen Kallen kanssa. Siinä tulee aina vähän humalaan. Nyt puoli tuntia tehokasta opiskelua ja sitten ulos. Sadekin loppui ja nyt paistaa aurinko. Hymyilyttää vähän.
Halauksia.
Tänään oli siis lektuuri, joka meni oikein mukavasti. Opiskelu näköjään kannattaa, kun sitten voi joskus onnistuakin jossain. Osasin sanat oikein mainiosti ja kertoa kirjasta jotakuinkin järkeviä asioita.
Unohdin ihan illalla kertoa, että olin eilen teatterissa. Perjantaina eräs suomen kielen opiskelija, Kersten, tarjosi lippua teatteriin, kun poikaystävää ei kuulemma oikein kiinnostanut. Tottakai lähdin mukaan, vaikka en tiennyt esityksestä yhtään mitää. Näytelmän nimi oli Under ja kertoi virolaisesta kirjailijasta Marie Underista. (lue lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Marie_Under). Näytelmä oli itse asiassa aika vaikuttava, vaikka ymmärsin suunnilleen yhtä paljon kun Svenska Teatterin katsomossa, mikä on itse asiassa aika paljon :-) Kieli oli paikoin todella hankalaa, koska käsikirjoitus sisälsi myös paljon Underin runoja. Kuitenkin kokonaisuus oli hieno kokemus, ja ilmeisesti kyseessä oli joku erikoisnäytös, koska samaa näytelmää on esitetty nyt keväällä Tallinnassa.
Juu, Kalle raahaa mut lenkille, vaikka luulin että meillä piti olla pyykkipäivä. No, lenkki on kyllä parempi vaihtoehto kun pyykkääminen Kallen kanssa. Siinä tulee aina vähän humalaan. Nyt puoli tuntia tehokasta opiskelua ja sitten ulos. Sadekin loppui ja nyt paistaa aurinko. Hymyilyttää vähän.
Halauksia.
3.4. tiistai (yö)
Terveisiä Riiasta! Oli hauska reissu ja taas tuli todistettua, että mä olen maailman historian huonoin kartanlukija. No hotelli löytyi, vaikka olimme Anun kanssa ehkä useammin kuin kerran hukassa. Ensimmäisellä yrityksellä kysyin tietä autonsa vieressä touhuavalta mieheltä. Mies katsoi karttaa ja vaimoaan ja totesi, että vaimoni voi viedä teidät sinne autollaan. Siinä sitten seurue, joka vielä siinä vaiheessa oli neljän vaihtarin kokoinen, istuutui autoon ja nainen vei meidät perille. Matkaa ei tosin ollu kuin muutama sata metriä.. Mutta pääsimme siis perille:)
Päivät kului kävellessä ja shoppaillessa. Nähtävyyksien perässä ei jaksettu paljon juosta eikä liioin museoissa pyöriä. Syötiin ja istuttiin ja oltiin ihan turisteja. Välillä mieleen tuli laulu: "Tää on liian suuri city.." Sitten muistin Inan kertoneen Maisakadusta ja sehän oli pakko löytää. Löytyi. Tosin oli hyvä, että Panu oli kartanlukijana. Panu siis liittyi seuraamme lauantai-iltana. No, Maisakatu siis tosiaan löyti, mutta se oli ehdottomasti vanhan kaupungin kamalin katu: se oli kamalassa kunnossa eikä johtanut mihinkään! Kuvissa voitte ihastella Maisaa.
Nyt taas luetaan lektuuriin. Tällä viikolla luvassa kaksi! Siis torstaina voi taas hengittää ja alkaa odottaa ensi viikon oikeaa tenttiä. Siinä välissä käyn treffeillä Jacken kanssa Tallinnassa. Pääsiäiseksi en siis tule kotiin. Mutta rairuohot kasvaa jo täälläkin!
perjantai 30. maaliskuuta 2007
30.3. perjantai
Just. Viikko taas takana.Taas tuli kokeesta hylsy, mutta aurinko paistaa. Täällä on ollu ihan tosi ihana keväinen viikko. Lämmintä ja valoisaa. Hirveesti ei ole noi kouluhommat jaksaneet kiinnostaa.
Tänään sentään olin koko päivän töissä. Suomi-instituutti järjesti soome keele olümpiaadit lukiolaisille ja ne järjestettiin suomen kielen laitoksella. Kyseessä oli ikään kuin kielikilpailu tai jotain ja palkintona ei vähempää eikä enempää kuin opiskelupaikka suomen kielen laitoksella. (Täältä voi lukea enemmän, jos osaa:http://www.ttkool.ut.ee/olympiaadid/soko_0607_juh.html) Sitten vielä sattuu olemaan tuo Agricolan juhlavuosi niin paikalla oli puhumassa Turun yliopiston professori Kaisa Häkkinen suomen kirjakielen isän elämästä. Kilpailun jälkeen Agricola-juhla, ja sen jälkeen suomen suurlähettilään vastaanotto, jossa jaettiin palkinnot. Oliko siis vähän pihalla! Vaihdoin myös pari sanaa suurlähettilään kanssa. Söin tänään leipäjuustoa ja lakkahilloa!! nam nam. Tarjolla olisi ollut mämmiä, mutta jätin sen herkun muille. Näytti maistuvan. Joo, ja söin myös Kallen Mätitahnaa. Oliko hyvää? nam nam nam.. Siis kivaa, että juhlista muistaa vaan syömänsä ruuan.
Huomenna lähdetään käymään Anun kanssa Riiassa. Näyttää siltä, että sitä tekee mitä vaan välttääkseen opiskelun. Itseasiassa Anun piti matkustaa Kaisun kanssa, mutta koska jotkut eivät osaa järjestää viisumiasioita sujuvasti (byrokratiaa), Kaisun passi on jumissa, jossain vaihtariorganisaation ja Venäjän suurlähetystön välillä. Ilman passia on paha matkustaa. Joten minä olen ikään kuin korvike:-) Toivottavasti on ilusad ilmad ja päike paistab. Heh! Olen tänään muuten puhunut taas viroa niin paljon, että kyllä pitäis kohta mennä tenttikin läpi.
Kylläpä nyt ajatukset hyppii. poing poing poing... en saa kiinni.
öitä
Tänään sentään olin koko päivän töissä. Suomi-instituutti järjesti soome keele olümpiaadit lukiolaisille ja ne järjestettiin suomen kielen laitoksella. Kyseessä oli ikään kuin kielikilpailu tai jotain ja palkintona ei vähempää eikä enempää kuin opiskelupaikka suomen kielen laitoksella. (Täältä voi lukea enemmän, jos osaa:http://www.ttkool.ut.ee/olympiaadid/soko_0607_juh.html) Sitten vielä sattuu olemaan tuo Agricolan juhlavuosi niin paikalla oli puhumassa Turun yliopiston professori Kaisa Häkkinen suomen kirjakielen isän elämästä. Kilpailun jälkeen Agricola-juhla, ja sen jälkeen suomen suurlähettilään vastaanotto, jossa jaettiin palkinnot. Oliko siis vähän pihalla! Vaihdoin myös pari sanaa suurlähettilään kanssa. Söin tänään leipäjuustoa ja lakkahilloa!! nam nam. Tarjolla olisi ollut mämmiä, mutta jätin sen herkun muille. Näytti maistuvan. Joo, ja söin myös Kallen Mätitahnaa. Oliko hyvää? nam nam nam.. Siis kivaa, että juhlista muistaa vaan syömänsä ruuan.
Huomenna lähdetään käymään Anun kanssa Riiassa. Näyttää siltä, että sitä tekee mitä vaan välttääkseen opiskelun. Itseasiassa Anun piti matkustaa Kaisun kanssa, mutta koska jotkut eivät osaa järjestää viisumiasioita sujuvasti (byrokratiaa), Kaisun passi on jumissa, jossain vaihtariorganisaation ja Venäjän suurlähetystön välillä. Ilman passia on paha matkustaa. Joten minä olen ikään kuin korvike:-) Toivottavasti on ilusad ilmad ja päike paistab. Heh! Olen tänään muuten puhunut taas viroa niin paljon, että kyllä pitäis kohta mennä tenttikin läpi.
Kylläpä nyt ajatukset hyppii. poing poing poing... en saa kiinni.
öitä
tiistai 27. maaliskuuta 2007
27.3. tiistai
Viime yönä opiskelin melkein puoli viiteen. Koska viikonloppuna en tehnyt, mitä piti, kostautui se eilen. Täksi päiväksi piti olla luettuna 75 sivua Oskar Lutsin Kevadesta ja kerättynä joka sivulta 2 sanaa, jotka piti taivuttaa. Hmm... Eilen sitten sain luettua ja illalla alkoi taivuttelu, ja se kesti ja kesti ja kesti. Aamulla reippaana luennolle ja lektyyrin. Iloinen uutinen odotti ovella. PERUTTU. Kiva. No, tulipahan tehtyä, mutta jos olisin tiennyt tämän vaikkapa kolmen aikaan yöllä, olisin käynyt nukkumaan.
Nopeasti arki alkaa taas tuntua arjelta ja elämä täällä ihan inhimilliseltä. Oma huone tuntuu viimein ihan asuttavalta, toin Suomesta maton ja sain viimein Jacken tuoman verhon ripustettua. Pienet asiat voivat saada aikaan ihmeellisiä asioita. Nyt tämä ahkera opiskelija vetää pienet tirsat, joiden jälkeen olo on toivottavasti mukavampi.
Ai niin. Nyt pitäisi voida kommentoida ilman ylimääräistä säätöä. Mulla oli päällä joku ihme filtteri ja olin kieltäny kommentoimisen. Hups. Mutta nyt, antakaahan kuulua.
Nopeasti arki alkaa taas tuntua arjelta ja elämä täällä ihan inhimilliseltä. Oma huone tuntuu viimein ihan asuttavalta, toin Suomesta maton ja sain viimein Jacken tuoman verhon ripustettua. Pienet asiat voivat saada aikaan ihmeellisiä asioita. Nyt tämä ahkera opiskelija vetää pienet tirsat, joiden jälkeen olo on toivottavasti mukavampi.
Ai niin. Nyt pitäisi voida kommentoida ilman ylimääräistä säätöä. Mulla oli päällä joku ihme filtteri ja olin kieltäny kommentoimisen. Hups. Mutta nyt, antakaahan kuulua.
maanantai 26. maaliskuuta 2007
26.3. maanantai
Jokaiseen jälleennäkemiseen kuuluu tänä keväänä myös lähtemisen tuska. Viikonloppu Suomessa vierähti ja oli vaikeaa tulla takaisin tänne opiskelijan arkeen. Laiva matka tuntui pitkältä ja puuduttavalta. Sitten annoin Matin päivystyksen jälkeen nukkua ja ajoin Tarttoon. Heh, Masse vanha maanteiden kuningas! Oli aika hurjaa.
Suomessa on paljon hyvää, mitä ei osaa kaivata ennen kun taas on siellä. Täällä kaikki on kuitenkin niin kovin pinnallista. Ihmissuhteet ovat vain tämän yhteisen kokemuksen varassa. Toisilla se toimii, toisilla ei. Haluan takaisin omaan sänkyyn, jonne Jacke ostaa pian Hulluilta Päiviltä uudet Muumi-lakanat. Elämä tuntuu siltä kuin olisi jotenkin vähän jakomielinen. Hyvä olla täällä, hyvä olla Suomessa, mutta missään ei juuri nyt tunnu täysin kokonaiselta. Aina jotain puuttuu.
Tänään istuin auringon paisteisella Raekojalla ja luin. Oli ihanaa vaan paistatella siinä aivot puoliksi narikassa.
Kevät tulee ja pian kesä. Ja kesän myötä olen taas Suomessa. Outo tunne.
Suomessa on paljon hyvää, mitä ei osaa kaivata ennen kun taas on siellä. Täällä kaikki on kuitenkin niin kovin pinnallista. Ihmissuhteet ovat vain tämän yhteisen kokemuksen varassa. Toisilla se toimii, toisilla ei. Haluan takaisin omaan sänkyyn, jonne Jacke ostaa pian Hulluilta Päiviltä uudet Muumi-lakanat. Elämä tuntuu siltä kuin olisi jotenkin vähän jakomielinen. Hyvä olla täällä, hyvä olla Suomessa, mutta missään ei juuri nyt tunnu täysin kokonaiselta. Aina jotain puuttuu.
Tänään istuin auringon paisteisella Raekojalla ja luin. Oli ihanaa vaan paistatella siinä aivot puoliksi narikassa.
Kevät tulee ja pian kesä. Ja kesän myötä olen taas Suomessa. Outo tunne.
torstai 22. maaliskuuta 2007
22.3. torstai, neljapäev, Thursday
Tylsä viikko. Opiskelua ja oleilua. Ihan ok, mutta jotenkin vaan on tylsistyttänyt oikein kunnolla. Eilen iski vielä iso kiukutus, kun maksoin laskuja ja huhuijaa sinne hurahti rahat! No, jotain positiivistakin: sää. Täällä on jo todella keväistä, mutta niin kai tähän aikaan vuodesta kuuluukin. Eilen oli illallakin niin lämmin, ettei sormikkaita tarvinut, hyvä mittari!
Tänään Suomeen. Tuntuu kivalta. Vaikka koulujutuista kyllä tulee taas stressi, mutta silti on oikein mukavaa päästä kotiin. Taidan käydä illalla Kampelassa katsomassa hintoja ja juomassa teetä :)
Palaan asiaan järgmisel nädalal...
Tänään Suomeen. Tuntuu kivalta. Vaikka koulujutuista kyllä tulee taas stressi, mutta silti on oikein mukavaa päästä kotiin. Taidan käydä illalla Kampelassa katsomassa hintoja ja juomassa teetä :)
Palaan asiaan järgmisel nädalal...
maanantai 19. maaliskuuta 2007
19.3. maanantai, esmaspäev, Monday
Maanantait ovat oikeastaan aika mukavia. Varsinkin kun nukkuu aamun luennon pommiin ja hilluu kaupungilla tekemättä oikeastaan mitään. Toisaalta täällä olen alkanut pitää maanataista: uusi viikko, uusi alku. Ihmeellistä maanantai-energiaa kerääntyy viikonlopun aikana. Sunnuntaina oikein odotan, että pääsee nukkumaan ja saa herätä maanantaina. Outoa. Toisaalta tämän aamun ihanuus oli pommiin nukkuminen ja sain rauhassa makailla sängyssä, juoda kahvia ja lukea netistä Hesarin iloisia vaaliuutisia. Meillä oli muuten mielenkiintoinen keskustelu varsin vahvasti vasemmalle kääntyvän kämppikseni kanssa. ;)
Kävin tänään Eesti kirjadusmuuseumissa ja juupa juu. Oliko hieman tylsää? Sen verran olen SKS:n arkistoja nähnyt, ettei juurikaan vanhat kirjat jaksaneet säväyttää. Vitriinissä oli myös koululaisen värssykirja vuodelta 1978, varsin harvinainen varmaan. Oikein oli kiiltokuvia ja värikyniä käytetty. Että sellainen koulupäivä.
Tunsin tänään olevani kuin jossain elokuvassa. Itseasiassa mieleeni tuli Amelié. Istuin ranskalaisessa kahvila-kuppilassa, join kaveria odotellessa kahvia ja luin päivän Postimeestä. Kovin oli intelligentti olo pelkästä tunnelmasta. Lehdestä ymmärsin sen verran, että maaliskuun keskilämpötila on ollut viisi astetta normaalia korkeampi. Ja Suomen vaaleista oli lehdessä pienen pieni juttu, jonka kyllä ymmärsin täysin ;)
Nyt jatkuu opiskelu. Tubli tüdruk!
Kävin tänään Eesti kirjadusmuuseumissa ja juupa juu. Oliko hieman tylsää? Sen verran olen SKS:n arkistoja nähnyt, ettei juurikaan vanhat kirjat jaksaneet säväyttää. Vitriinissä oli myös koululaisen värssykirja vuodelta 1978, varsin harvinainen varmaan. Oikein oli kiiltokuvia ja värikyniä käytetty. Että sellainen koulupäivä.
Tunsin tänään olevani kuin jossain elokuvassa. Itseasiassa mieleeni tuli Amelié. Istuin ranskalaisessa kahvila-kuppilassa, join kaveria odotellessa kahvia ja luin päivän Postimeestä. Kovin oli intelligentti olo pelkästä tunnelmasta. Lehdestä ymmärsin sen verran, että maaliskuun keskilämpötila on ollut viisi astetta normaalia korkeampi. Ja Suomen vaaleista oli lehdessä pienen pieni juttu, jonka kyllä ymmärsin täysin ;)
Nyt jatkuu opiskelu. Tubli tüdruk!
sunnuntai 18. maaliskuuta 2007
18.3. Vaalipäivä
Hienot vaalit, ei voi muuta sanoa. Kääntyy Suomi viimeinkin Oikeaan suuntaan. Oma ehdokkaani ei tosin mennyt läpi, mutta ei se haittaa.
On ollut vähän humua koko loppuviikon. Torstaina juhlittiin Anun syntymäpäivää ja lauantaina suunnattiin mökille Otepäähän. Nyt mulla on taas kuhmu päässä. Oho. Ennen mökkeilyä käytiin leikkimässä liito-oravia, kiipeiltiin puiden välissä vaijereilla. Laitan kuvia kun saan. Itse olen laiska kameraa käyttämään, sen olen täällä huomannut. Mökillä syötiin niveliä ja rustoja, oli pakko huuhdella se ruoka alas vettä väkevämmällä. Mutta aah, savusauna ja avanto. Suomi-tüdrukid kun saunoi, saivat siinä etelän poijjaat ihmetellä. Vaikkakin saimme seuraa myös avantoon. Brasilialainen, joka juuri tuli takaisin kotimaastaan, kuunteli meitä kuin joitain suuria guruja, kun neuvoimme, miten löylyä heitetään ja avantoon mennään. "Älä mene enää viimeisen avanto kerran jälkeen saunaan, jää kiva olo." "OOOhhhh... terrrrrrible, terrrible. But I believe in you. Finnish girls know the best!"
Arki taas koittaa. Keskiviikkona välikoe, josta ajattelin tällä viikolla päästä läpi. Torstaina suuntaankin Matin kyydissä Suomeen. Aah. Viikonloppu omassa sängyssä, ruokaa omasta jääkaapista, saa käydä omassa vessassa ja suihkussa. Ja puhua ihan vaan suomea. Hea hea!
Nägemist.
On ollut vähän humua koko loppuviikon. Torstaina juhlittiin Anun syntymäpäivää ja lauantaina suunnattiin mökille Otepäähän. Nyt mulla on taas kuhmu päässä. Oho. Ennen mökkeilyä käytiin leikkimässä liito-oravia, kiipeiltiin puiden välissä vaijereilla. Laitan kuvia kun saan. Itse olen laiska kameraa käyttämään, sen olen täällä huomannut. Mökillä syötiin niveliä ja rustoja, oli pakko huuhdella se ruoka alas vettä väkevämmällä. Mutta aah, savusauna ja avanto. Suomi-tüdrukid kun saunoi, saivat siinä etelän poijjaat ihmetellä. Vaikkakin saimme seuraa myös avantoon. Brasilialainen, joka juuri tuli takaisin kotimaastaan, kuunteli meitä kuin joitain suuria guruja, kun neuvoimme, miten löylyä heitetään ja avantoon mennään. "Älä mene enää viimeisen avanto kerran jälkeen saunaan, jää kiva olo." "OOOhhhh... terrrrrrible, terrrible. But I believe in you. Finnish girls know the best!"
Arki taas koittaa. Keskiviikkona välikoe, josta ajattelin tällä viikolla päästä läpi. Torstaina suuntaankin Matin kyydissä Suomeen. Aah. Viikonloppu omassa sängyssä, ruokaa omasta jääkaapista, saa käydä omassa vessassa ja suihkussa. Ja puhua ihan vaan suomea. Hea hea!
Nägemist.
torstai 15. maaliskuuta 2007
14.3. keskiviikko, kolmapäev, Wednesday
Tartossa on ihan kevät. Niin on kuulemma Suomessakin, mutta uskokaa pois, te saatte vielä lunta! Me täällä elämme toivossa, että tulisi kunnon kevätsade ja veisi pölyn pois.
Olen ollut tänään väsynyt, mutta toisaalta on ollut todella antoisa päivä, vaikka vietinkin suomen kielen laitoksella 8 tuntia, joista opetustunteja oli neljä. Lisäksi korjailin kokeita ja tuli hyvä mieli, koska jos minä en osaa monikon partitiivia viroksi, sillä ei ole mitää väliä, sillä eivät virolaisetkaan osaa suomen monikkoa! hehee. ;) ("Ei ole suurempaa iloa kuin vahingonilo, vai mitenkäs sitä olikaan tapana sanoa.)
Täällä kyllä alkaa puhua välillä hassusti. Tänään puhuin luennolla sujuvasti Suomen "ülikoolisüsteemistä" ja välillä sitä tulee ihan hassuja verbejä suusta, kun suomalaisiin sanoihin eksyy hieman vierasta vaikutetta. Töötab, töötab. No, en minä kamalan sujuvaa suomea ole puhunut aiemminkaan (joidenkin mielestä :)), joten nyt sentään lauseissani on verbejä ja nomineja, eikä pelkkiä partikkeleita ja pronomineja. Mutta tää olis nyt niin sellanen, että tän tonne sillee hyvä magama minna....tai nii tänne.
Hyvää yötä. Kello on 23.38 ja Tartossa kaikki hyvin.
Olen ollut tänään väsynyt, mutta toisaalta on ollut todella antoisa päivä, vaikka vietinkin suomen kielen laitoksella 8 tuntia, joista opetustunteja oli neljä. Lisäksi korjailin kokeita ja tuli hyvä mieli, koska jos minä en osaa monikon partitiivia viroksi, sillä ei ole mitää väliä, sillä eivät virolaisetkaan osaa suomen monikkoa! hehee. ;) ("Ei ole suurempaa iloa kuin vahingonilo, vai mitenkäs sitä olikaan tapana sanoa.)
Täällä kyllä alkaa puhua välillä hassusti. Tänään puhuin luennolla sujuvasti Suomen "ülikoolisüsteemistä" ja välillä sitä tulee ihan hassuja verbejä suusta, kun suomalaisiin sanoihin eksyy hieman vierasta vaikutetta. Töötab, töötab. No, en minä kamalan sujuvaa suomea ole puhunut aiemminkaan (joidenkin mielestä :)), joten nyt sentään lauseissani on verbejä ja nomineja, eikä pelkkiä partikkeleita ja pronomineja. Mutta tää olis nyt niin sellanen, että tän tonne sillee hyvä magama minna....tai nii tänne.
Hyvää yötä. Kello on 23.38 ja Tartossa kaikki hyvin.
tiistai 13. maaliskuuta 2007
13.3. tiistai, teisipäev, Tuesday
Sain viime maanantain kokeen takaisin. Hylsy. F. Heh. Noloa. Opettaja hymähti. Ihmettelee varmaan, miksi tyhmät suomalaiset yrittävät väkisin roikkua mukana. Tänään kuitenkin osasinkin jotain. Sain suuni auki. Mutta siis jos kielioppikirja näyttää tuolta kuin kuvassa, saanen anteeksi. Ainakin itseltäni. Tämän kerran. Aitäh.
maanantai 12. maaliskuuta 2007
12.3. maanantai, esmaspäev, Monday
Tere tere!
Harmaata. Harmaata. Harmaata. Eilen tuntui jo keväältä, aurinko paistoi ja Raekoja oli ihan kuiva. Tänään saatoin Jacken oppituntini jälkeen bussiasemalle ja kaupunki tuntui koko iltapäivän masentavan. Ja nyt sataa.
Mitalijuhlat torstaina olivat oikein onnistuneet, saunan kautta Illuusioniin, kotoisasti Illuun :), ja löysin sieltä lähes koko lautailuporukan. Mitali roikkuu nyt seinällä ja herättää siinä ansaittua huomiota.
Jacke oli Tartossa koko viikonlopun. Kiitos, Jacke!
Maanantaisin kuvittelee kaikenlaista. Uskottelee itselleen, etä on koko viikko aikaa. Huomenna voisi mennä lenkille ja keskiviikkona lukea. Mutta torstaina toteaa, että aika ei ole niin yksinkertainen käsite kuin luulisi. Aikaa kuluu ajan kuluttamiseen. Ja siihen sitä aikaa kuluukin, kun miettii, miten aikaa kuluttaisi! Tänään istuin Raekojalla ja tuijotin ihmisiä. Turisteja, mummoja, opiskeijoita, päiväkotiryhmiä. Istuin penkillä varmaan puoli tuntia ja tuijotin. Mukavaa. Huomenna kulutan aikaa proffan kanssa lounastaen. ;)
Perjantaina kävimme muuten äänestämässä, oikein kunniakonsulaatissa. Outo tunne, kun koki kuuluvansa johonkin yhteisöön täällä maassa: me suomalaiset tässä mennään äänestämään. Vaikea selittää. Äänestämisen välkeen päätimme uudistaa hieman perinteitä ja menimme vaalikahvien sijasta vaalikaljalle.
perjantai 9. maaliskuuta 2007
8.3. Naistenpäivä. Torstai, neljäpäev, Thursday
Minä olin tänään lumilautailemassa. Ja koska minä sain pronssimitalin Viron opiskelijoiden mestaruuskisoissa, olen myös humalassa, heh. Hea hea. Oli upea päivä. Maisa ja 20 virolaista... kieli upeaa sekasotkua, mutta kunnon "snoukka-possee", joten oli siistii. Jägermeisteria yhdeltätoista aamulla.. mutta vaan ihan vähän. Oli niin hauskaa, että on vaikeaa selittää. Munamäellä oli samanlaiset rinteet kun jossain Vihdissä, mutta tunnelma oli astetta rennompi. Mukana oli myös yksi parhaista Viron lumilautailijoista.(Siis miehistä, ja luulen että myös se naisten mestari oli joku ihan pro. Ainakin sillä oli jotain sponsorikamaa ja paljon.. Burton, Burton, Burton...) Mutta nyt vähän juhlaskumppaa ja sitten nukkumaan!
halaus pusi moi. pronssityttö!!!
maanantai 5. maaliskuuta 2007
5.3. maanantai, esmaspäev, Monday
Hehee... olipas päivä! Aamun tentti meni odotetusti päin persettä, jos näin suoraan voidaan asia ilmaista. Hyvä Maisa, taputin itsenäni päähän ja menin leipomo-kahvilaan syömään aamiaista ja miettimään kielen oppimisen vaikeutta. Päiväunien jälkeen valmistauduin opetustunnilleni, suomen kieltä aloittelijoille, aiheena monikon partitiivin kertaus. Oikeastaan tunnin suunnittelu ja siis lähinnä viimeistely meni proffan kanssa löpisemiseksi ja kahvin juomiseksi, mutta sain kyllä kasaan ohjelmaa puoleksitoista tunniksi. Harjoituksia ja keskustelua. Soveltavaa todella tämä soveltava harjoittelu. Ja soveltaminen jatkuu... Keskiviikoksi poimin Me Naisista ruokaohjeita, joita suomennetaan käytännön suomen kurssilla. Ensi viikolla sitten muutama tunti Suomen kulttuuria.
Lainasin suomen äänne- ja muoto-opin oppikirjan, jotta voisin vähän itsekin kertailla noita sanavartaloita. Tänään keskustelimme oppilaiden kanssa aiheesta kolikkoja vai kolikoita, ja miksi toisessa on heikko aste ja toisessa vahva. Juups. Mun vahvinta aluetta, in deed. (Salla, Johanna & Elisa: Myös paska sää yllätti...)
Sometimes you feel that everything is going just great! And then comes the estonian lesson again... ;)
Nyt sitten läksyjen kimppuun. Minut raahattiin tänään lenkille, siksi kotitehtävät taas vihoviimeinen asia ennen nukkumaan menoa. Mutta urheillakin pitää, muuten tulee "Erasmus-masu". (Kotona sitä voisi kai kutsua kaljamahaksi.)
Homseni!
Lainasin suomen äänne- ja muoto-opin oppikirjan, jotta voisin vähän itsekin kertailla noita sanavartaloita. Tänään keskustelimme oppilaiden kanssa aiheesta kolikkoja vai kolikoita, ja miksi toisessa on heikko aste ja toisessa vahva. Juups. Mun vahvinta aluetta, in deed. (Salla, Johanna & Elisa: Myös paska sää yllätti...)
Sometimes you feel that everything is going just great! And then comes the estonian lesson again... ;)
Nyt sitten läksyjen kimppuun. Minut raahattiin tänään lenkille, siksi kotitehtävät taas vihoviimeinen asia ennen nukkumaan menoa. Mutta urheillakin pitää, muuten tulee "Erasmus-masu". (Kotona sitä voisi kai kutsua kaljamahaksi.)
Homseni!
sunnuntai 4. maaliskuuta 2007
4.3. sunnuntai, pühapäev, Sunday
Viikonloppu tuli, viikonloppu meni. Koko viikon laiskottelu ja viikonlopun shoppailu kostautuu sunnuntai-iltana. Huomenna välikoe 8.15 ja avasin kirjan vasta hetki sitten. Ei hyvä.
Kyllä tämä tästä. Huomenna menen lenkille ja teen oikesti viron läksyt. Tiistaina menen uimaan ja suunnittelen keskiviikon käytännön suomen kurssia. Pakko kai tässä on terästäytyä. Tammikuun löhöily näkyy totaalisena aloitekyvyttömyytenä. Koulu maistuu puulta. Kirjat eivät kiinnosta. Ensitöikseni kertaan viron peruskurssin ja jatkokurssin kirjat. Aloitan ... huomenna.
Sunnuntait on pahoja, mutta tämä ei ole ollut ihan niin paha kuin voisi olla. Pitkään nukkumalla päivä tuntuu lyhyemmältä.
Kyllä tämä tästä. Huomenna menen lenkille ja teen oikesti viron läksyt. Tiistaina menen uimaan ja suunnittelen keskiviikon käytännön suomen kurssia. Pakko kai tässä on terästäytyä. Tammikuun löhöily näkyy totaalisena aloitekyvyttömyytenä. Koulu maistuu puulta. Kirjat eivät kiinnosta. Ensitöikseni kertaan viron peruskurssin ja jatkokurssin kirjat. Aloitan ... huomenna.
Sunnuntait on pahoja, mutta tämä ei ole ollut ihan niin paha kuin voisi olla. Pitkään nukkumalla päivä tuntuu lyhyemmältä.
perjantai 2. maaliskuuta 2007
2.3. perjantai, reede, Friday
Niinpä niin, maaliskuu. Kunnolla nilkkoihin asti räntää,ja vaikka virolaiset tuntuvat kovin arvostavan vanhoja kunnon ammatteja kuten kadunlakaisija ja talonmies, tota loskan määrää ei voi käsittää. Tänään kun käveltiin poikien kanssa Raekojaplatsilla kohti koulua, tippui katolta oikein kunnon kasa märkää ja painavaa lunta. Tilanne ei muuten olisi ollut pelottava, mutta lumi sattui tupsahtamaan suoraan erään vanhan mummon varpaille, pari askelta enemmän ja lumi olisi tullut mummon niskaan. Nyt tilanne oli siis pelottava, että hieman koominen, kun huivipäinen mummo vaan tuntui jatkavan matkaansa sen enempää pelästymättä. Taisi olla aikamoiset hermot mummolla.
Ensi tunnilla olisi ensimmäiset suomen tuntini yliopistolla. Ohjaava lehtori lähti tänään Japaniin ja on siellä 3 viikkoa. Eilen hän unohti tapaamisemme tai sitten minä ymmärsin väärin, mutta emme siis kuitenkaan nähneet. Tarkoitus oli antaa mulle vähän tilannekatsausta siihen missä kohtaa kirjassa mennään, mitä olisi tarkoitus tehdä ja annanko jotain läksyä. Olo on kuin menisi ilman ajotunnin ajotuntia inssiin. Yhtä varmoin ottein. Toisaalta, jos opettajat ei stressaa, en stressaa minäkään. Ystäväni Timo totesi minulle tekstiviestissä kokemuksen syvällä rintaäänellä: "Ei idässä pidä murehtia arkisista asioista kuten opinnot. olen itse huomannut Stolin rauhoittavan vaikutuksen. Suukkoja." Ei siis pidä olla liian tiukka itselleen. Muuten vaan murehtii koko ajan sitä, mitä pitäisi ja voisi, sitten saattaakin ihan unohtaa, että elääkin saa.
On hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Opinnot tuntuu vaikeilta, toisaalta taas saa vakuuteltua itselleen, että jotenkin sitä selviää. Paljon ihmisiä ja uusia tuttavia, kavereita ja liian vähän aikaa. Kaikkille ei riitä aika millään. Joskus kaipaa paljonkin kotiin, toisinaan katsoo ympärilleen ja miettii, että vajaan neljän kuukauden kuluttua pitää jo lähteä.
Ystävät ovat ihania. Voi puhua asiasta ilman että täytyy selittää koko historia, ihmissuhteet ja aika ja paikka. On vaikeaa joskus puhua jotain hauskaa, kun kieli on ihan väärä ja kukaan ei tunne kontekstia. Hitto, mä oon hauska, mutta nää ei vaan tajuu mun juttuja! ;) On mulla täällä jo ihan hyviä kavereitakin. Mulle alkaa muodostua jopa joitain rutiineja: kerran viikossa on pyykkipäivä Kallen luona, jolla on oma kämppä ja siis pesukone. Raatusellakin on tietenkin koneita, mutta sosiaalinen pyykinpesu on hauskempaa ja halvempaa. Pyykkipäivänä Maisa tekee Kallen keittiössä edullista ja hyvää opiskelijaruokaa, jonka jälkeen pelataan korttia ja juodaan olutta. Äijäilyä. Jos jotain on tehny jo kaksi kertaa, se on minun mielestäni jo tapa, jopa rutiini.
Lähettäkää mulle oikeesti niitä kortteja, julisteita, pieni paketteja ja lentosuukkoja. Huoneeni on niin harmaa ja ankea, että toisinaan tuntuu kun asuisin nuorisovankilassa, alakerrassa vielä kaiken lisäksi se vartija 24/7. Ja jos ei jaksa kirjoittaa s-postia, voi laittaa moit kommentteihin. Mie haluun kuulla teistä! Nyt olen taas jo myöhässä, mutta taidan olla nykyään aina. Lähden kämpiltä, kun pitäisi olla jo paikalla.
Ensi tunnilla olisi ensimmäiset suomen tuntini yliopistolla. Ohjaava lehtori lähti tänään Japaniin ja on siellä 3 viikkoa. Eilen hän unohti tapaamisemme tai sitten minä ymmärsin väärin, mutta emme siis kuitenkaan nähneet. Tarkoitus oli antaa mulle vähän tilannekatsausta siihen missä kohtaa kirjassa mennään, mitä olisi tarkoitus tehdä ja annanko jotain läksyä. Olo on kuin menisi ilman ajotunnin ajotuntia inssiin. Yhtä varmoin ottein. Toisaalta, jos opettajat ei stressaa, en stressaa minäkään. Ystäväni Timo totesi minulle tekstiviestissä kokemuksen syvällä rintaäänellä: "Ei idässä pidä murehtia arkisista asioista kuten opinnot. olen itse huomannut Stolin rauhoittavan vaikutuksen. Suukkoja." Ei siis pidä olla liian tiukka itselleen. Muuten vaan murehtii koko ajan sitä, mitä pitäisi ja voisi, sitten saattaakin ihan unohtaa, että elääkin saa.
On hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Opinnot tuntuu vaikeilta, toisaalta taas saa vakuuteltua itselleen, että jotenkin sitä selviää. Paljon ihmisiä ja uusia tuttavia, kavereita ja liian vähän aikaa. Kaikkille ei riitä aika millään. Joskus kaipaa paljonkin kotiin, toisinaan katsoo ympärilleen ja miettii, että vajaan neljän kuukauden kuluttua pitää jo lähteä.
Ystävät ovat ihania. Voi puhua asiasta ilman että täytyy selittää koko historia, ihmissuhteet ja aika ja paikka. On vaikeaa joskus puhua jotain hauskaa, kun kieli on ihan väärä ja kukaan ei tunne kontekstia. Hitto, mä oon hauska, mutta nää ei vaan tajuu mun juttuja! ;) On mulla täällä jo ihan hyviä kavereitakin. Mulle alkaa muodostua jopa joitain rutiineja: kerran viikossa on pyykkipäivä Kallen luona, jolla on oma kämppä ja siis pesukone. Raatusellakin on tietenkin koneita, mutta sosiaalinen pyykinpesu on hauskempaa ja halvempaa. Pyykkipäivänä Maisa tekee Kallen keittiössä edullista ja hyvää opiskelijaruokaa, jonka jälkeen pelataan korttia ja juodaan olutta. Äijäilyä. Jos jotain on tehny jo kaksi kertaa, se on minun mielestäni jo tapa, jopa rutiini.
Lähettäkää mulle oikeesti niitä kortteja, julisteita, pieni paketteja ja lentosuukkoja. Huoneeni on niin harmaa ja ankea, että toisinaan tuntuu kun asuisin nuorisovankilassa, alakerrassa vielä kaiken lisäksi se vartija 24/7. Ja jos ei jaksa kirjoittaa s-postia, voi laittaa moit kommentteihin. Mie haluun kuulla teistä! Nyt olen taas jo myöhässä, mutta taidan olla nykyään aina. Lähden kämpiltä, kun pitäisi olla jo paikalla.
tiistai 27. helmikuuta 2007
27.2. tiistai, teisipäev, Tuesday
Tere tere!
Viikko onkin jo ehtinyt alkaa ja kouluhommia pitäisi tehdä, mutta tässä minä istun koneen ääressä ja kirjoitan aivan jotain muuta kuin pitäisi. Oikeastaan tarkoitukseni oli tehdä kalvoja luennolle, jonka aihe on "suomalaiset etunimet", mutta ehtiihän tuon myöhemminkin. Ensi viikolla on myös viron kielen ensimmäinen välikoe, mikä on mukavaa, sillä olenhan ollut jo ainakin kolmella tunnilla. Mietin päivittäin, olenko oikealla viron kurssilla. Opettajakin jo kiroilee, kun sinne pärähti viisi suomalaista lisää. Tuntuu kuulemma tyhmältä opettaa kielioppia, kun puolet on venäläisiä ja nyt siis puolet suomalaisia. Heh, siinähän yrittää. Mutta siis yrittää ja pakertaa ja painaa täytyy minunkin. Mutta niinhän se menee: yrittänyttä ei laiteta...
Sunnuntaina käytiin baletissa. Juu juu. BALETISSA. Ei oikeastaan my kind of thing , mutta kun edellisenä sunnuntaina kävimme Huutajien konsertissa, oli tällekin sunnuntaille keksittävä jokin kulttuuririento. Niinpä minutkin raahattiin pienessä dagen efterissä katsomaan Giselleä, joka oli oikeastaan hyvinkin mukavaa sunnuntai-iltapäivä tekemistä. Ihmettelimme tosin Vanemuise teatterin hintapolitiikkaa, sillä toiset olivat maksaneet lipuistaan 90 EEK, osa 72 EEK , minä hain lippuni viimeisenä, ja se maksoi 50 EEK. Kaikki opiskelijakortilla! Kylläpä taas oli logiikkaa, mutta olen saanut huomata, että logiikka ei taida kuulua virolaisten sanavarastoon. Vähän yli kolmella eurolla siis balettiin, joten kokemus oli kyllä joka sentin arvoinen. Pohdimme myös johtuuko balleriinojen alipaino siis oikeastaan vaan huonosta palkkatasosta, sillä eihän tuolla rahalla voida maksaa palkkoja 30 tanssijalle!
Tänään kävin luennon jälkeen kirjastossa ja painelin Kaubamajaan, koska haluan kahvinkeittimen. Kaubamajassa tajusin, että tarvitsen vaan sellaista tavaraa, mitä minulla oikeastaan on jo - Suomessa - ja sitten tuntuu tyhmältä ostaa uusia. Haluan oman tyynyn, oman vedenkeittimen, Kivi-tuikkuni, astioita, peilin... En ostanut mitään, tuli kiukku. Minahän en tähän kuppaiseen asuntolaan rahojani tuhlaa. Mutta kaikkea ei kai voi Jackekaan raahata Suomesta, joten täytynee tulla kohta käymään.
Menen ostamaan kahvinkeittimen huomenna. Ja vedenkeittimen.
Joskus olo tuntuu siltä kuin olisi lukiossa. Viikot yritetään opiskella ja kaikki tuntuvat suunnittelevan vaan viikonloppua. Ensi viikonlopuksi ei mitään ohjelmaa - vielä. Mutta kun perjantai lähestyy, alkaa vaihtareiden s-postilista täyttyä mitä erilaisimmista suunnitelmista. Toisaalta näyttääpä noita juhlia olevan toisilla pitkin viikkoa. Huomenna on entisen kämppikseni Edun syntymäpäivä, hän on oikeastaan syntynyt 29.2. ja joutunee siis juhlimaan tänäkin vuonna vääränä päivänä. Isot bileet tiedossa, mutta Maisalla luento to klo 8.15. Hallelujah uusi asunto!!!
Nyt koulutöiden kimppuun. Alan viihtyä tässä kaupungissa ja tuntea oloni ihan kotoisaksi, toisinaan. Tänään sataa räntää ja kadut ovat täynnä loskaa. Ihmiset vetää takkinsa kaulukset jopa korkeammalle kuin Suomessa. I feel just fine.
lauantai 24. helmikuuta 2007
24.2. Muuttopäivä, lauantai, laupäev, Saturday
Muutto on kivutonta ja helppoa, jos tavarat mahtuu neljän kantajan käsiin. Uusi huone vaikuttaa mukavalta ja kämppikset kivoja. Tosin siis tuota yhtä 50v naista en ole vielä tavannut, ja ihmettelen todella, miksi aikuinen työssäkäyvä ihminen haluaa asua opiskelija-asuntolassa?Ei voi ymmärtää.
Eilen pelattiin biljardia. Ja pelattiin biljardia. Ja pelattiin biljardia.
Huomenna palaan asiaan. Halauksia.
Eilen pelattiin biljardia. Ja pelattiin biljardia. Ja pelattiin biljardia.
Huomenna palaan asiaan. Halauksia.
perjantai 23. helmikuuta 2007
perjantai/reede/Friday 23.2.
He hee!
Musta voi vielä kehittyä täällä oikea atk-nörtti. Tässä se nyt on: blogi, josta voitte käydä lukemassa kuulumisia.
Lukujärjestys tosiaan nyt valmis ja tänään olenkin jo ollut ihan oikeilla luennoilla. Tai siis.. Aamun luento oli Viron kulttuurihistoriaa viroksi ja siitähän minä en sitten ymmärtänyt juuri muuta kuin nimet ja vuosiluvut. Ja sen, että joku tyyppi oli ollu kolme kertaa naimisissa, mutta sen kaikki vaimot oli kuollu. Että niinkin mielenkiintoista. Toiselle luennolle lähdinkin kämpiltä juoksujalkaa, koska tuli vähän kiire. Sitten salin oven takana sain todeta, että mitäs sitä turhaan juoksemaan kun on on kaksi tuntia myöhässä. Aikatauluttaminen ja minä emme ole koskaan olleet kovinkaan läheisissä väleissä.
Ensi viikolla menenkin sitten seuraamaan suomen kielen tunteja ja sitä seuraavalla mulla on ekat omat tunnit. Kivaa siirtyä suoraan Helsingin normaalikoulusta Tarton yliopistoon opettamaan, mutta odotan innolla! Olen jo tavannu pari tulevaa opiskelijaani;) Proffa myös sanoi, että voin auttaa keväällä seminaarien ja tenttien tarkastamisessa. Pitää vaan saada ihmiset tajuamaan, että mua lahjomalla voi vaikka saada hyviä numeroita. Ilmaisia lounaita ja illallisia, why not?
Kaksi ensimmäistä viikkoa on ollu kyllä sellaista pyöritystä ja sosialisointia, että heikompaa olis huimannu, minuakin kyllä välillä aamuisin. Yllättävän rankkaa on tutustua ihmisiin, puhua koko ajan kieliä ja yrittä löytää niitä ihmisiä, joiden kanssa sitten viihtyy. No, mukavia suomalaisia ainakin ja jos ei muuta, niin onhan mulla täällä aina Matti :) Kyllä muuten on kaverit kateellisina kuunnellu, kun kerron tulleeni autolla. Tosin täällä tajusin, mitä kaikkea muuta sinne autoon olis voinnu laittaa: imurin, lisää kenkiä, astioita, kirjoja... Oi, jos vaan olisin tajunnu. No, suurin osa vaihtareista on tullut kuitenkin lentäen ja joutunut miettimään painorajoja. Toisaalta, jos jotain kotoa kaipaa, sitä voi näköjään aina tilata. Italialaiset olivat kaivanneet pestoa, parmesaania ja kinkkua, jotka äiti sitten oli lähettänyt pojille Tarttoon!! Heh.. Isä, lähetä hirveä!
Viikonloppuna on edessä muutto seuraavaan kerrokseen. Ihanat ja aivan mahtavat kämppikseni olivat pettyneitä, kun kerroin heille, että muutan (tosin hieman kaunistelin totuutta muutaman oluen rohkaisemana). Olen toki paljon pohtinut, olenko näin suvaitsematon ja suomalainen, etten kestä elämää ympärilläni. Kestän elämää ja kestän ääniä. Ihastelen etelä-eurooppalaisten tapaa viettää aikaa mutkattomasti yhdessä, tehdä ruokaa, laulaa, tanssia, pitää hauskaa hauskan vuoksi. Mutta samalla olo on kuin kotibileissä, joissa bileiden järjestäjä ei pääse koskaan nukkumaan silloin kun haluaisi vaan vasta silloin kun vieraat ovat lähteneet.
Musta voi vielä kehittyä täällä oikea atk-nörtti. Tässä se nyt on: blogi, josta voitte käydä lukemassa kuulumisia.
Lukujärjestys tosiaan nyt valmis ja tänään olenkin jo ollut ihan oikeilla luennoilla. Tai siis.. Aamun luento oli Viron kulttuurihistoriaa viroksi ja siitähän minä en sitten ymmärtänyt juuri muuta kuin nimet ja vuosiluvut. Ja sen, että joku tyyppi oli ollu kolme kertaa naimisissa, mutta sen kaikki vaimot oli kuollu. Että niinkin mielenkiintoista. Toiselle luennolle lähdinkin kämpiltä juoksujalkaa, koska tuli vähän kiire. Sitten salin oven takana sain todeta, että mitäs sitä turhaan juoksemaan kun on on kaksi tuntia myöhässä. Aikatauluttaminen ja minä emme ole koskaan olleet kovinkaan läheisissä väleissä.
Ensi viikolla menenkin sitten seuraamaan suomen kielen tunteja ja sitä seuraavalla mulla on ekat omat tunnit. Kivaa siirtyä suoraan Helsingin normaalikoulusta Tarton yliopistoon opettamaan, mutta odotan innolla! Olen jo tavannu pari tulevaa opiskelijaani;) Proffa myös sanoi, että voin auttaa keväällä seminaarien ja tenttien tarkastamisessa. Pitää vaan saada ihmiset tajuamaan, että mua lahjomalla voi vaikka saada hyviä numeroita. Ilmaisia lounaita ja illallisia, why not?
Kaksi ensimmäistä viikkoa on ollu kyllä sellaista pyöritystä ja sosialisointia, että heikompaa olis huimannu, minuakin kyllä välillä aamuisin. Yllättävän rankkaa on tutustua ihmisiin, puhua koko ajan kieliä ja yrittä löytää niitä ihmisiä, joiden kanssa sitten viihtyy. No, mukavia suomalaisia ainakin ja jos ei muuta, niin onhan mulla täällä aina Matti :) Kyllä muuten on kaverit kateellisina kuunnellu, kun kerron tulleeni autolla. Tosin täällä tajusin, mitä kaikkea muuta sinne autoon olis voinnu laittaa: imurin, lisää kenkiä, astioita, kirjoja... Oi, jos vaan olisin tajunnu. No, suurin osa vaihtareista on tullut kuitenkin lentäen ja joutunut miettimään painorajoja. Toisaalta, jos jotain kotoa kaipaa, sitä voi näköjään aina tilata. Italialaiset olivat kaivanneet pestoa, parmesaania ja kinkkua, jotka äiti sitten oli lähettänyt pojille Tarttoon!! Heh.. Isä, lähetä hirveä!
Viikonloppuna on edessä muutto seuraavaan kerrokseen. Ihanat ja aivan mahtavat kämppikseni olivat pettyneitä, kun kerroin heille, että muutan (tosin hieman kaunistelin totuutta muutaman oluen rohkaisemana). Olen toki paljon pohtinut, olenko näin suvaitsematon ja suomalainen, etten kestä elämää ympärilläni. Kestän elämää ja kestän ääniä. Ihastelen etelä-eurooppalaisten tapaa viettää aikaa mutkattomasti yhdessä, tehdä ruokaa, laulaa, tanssia, pitää hauskaa hauskan vuoksi. Mutta samalla olo on kuin kotibileissä, joissa bileiden järjestäjä ei pääse koskaan nukkumaan silloin kun haluaisi vaan vasta silloin kun vieraat ovat lähteneet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
