Toukokuun helle. Hienoa. Lauantaina oli ukonilma ja siitä asti on ollu oikeesti HELLE. Kivaa yrittää lukee tenttiin, kun joka paikassa on kuin saunassa. Kosteus on ihan kummallista, ja ilta yhdeksältäkin ulkona yli kaksikymmentä astetta. kaupungilla on kummallinen, vähän pysähtynyt, mutta silti tosi elävä tunnelma ja Raekoja oikein herää henkiin, kun illalla vähän viilenee. Tuntuu keskieurooppalaiselta!
Äiti ja Eero kävi tosiaan viime viikolla, ja iskä Sannin kanssa viikonloppuna. Kiitos vierailijoille! Oli oikein oikein mukavaa.
Viime torstaina olikin jo ESN:n eli vaihtariporukan läksiäiset. Oli hyvät bileet, vaikkei ne nyt niin läksiäisiltä tuntuneetkaan. Nyt vasta huomaa, että täältähän on oikeesti lähteny ihmisiä ja hitto, mä en ole edes sanonu niille moi. No, onneksi aina löytyy joku, jolla on jonkun toisen yhteystiedot, jolta saa taas seuraavan tiedot jne.
Huomenna on viron viimeinen tentti. Tänään luettiin Ellan kanssa koko, KOKO, päivä. Nyt pitää päästä läpi. Toisaalta meillä oli myös aivan ihana päivä. Aamukahvi, lukemista, lounas, lukemista, jäätelötauko, lukemista, lukemista ja rentouttava olut päälle. Päivän teema: Näin välttelet Raatuse 22:ta koko päivän. Ja hyvin onnistuttiin.
Olen ollu tosi laiska kirjoittamaan tässä kuussa. Koko toukokuu tosin on menny niin kiireellä, että hyvä, kun sitä edes huomasi :-) Huomenna chillaan. Ja teen Matin muone lasagnea, mitä olen suunnitellut koko kevään. Näin se vaan menee, paljon suunnitelmia, paljon puhetta, vähän mitään aikaan saatua ... :-D
keskiviikko 30. toukokuuta 2007
keskiviikko 23. toukokuuta 2007
My Poem to Estonian Literature Course ("To Tartu")
I am going to miss You.
I don't know if You are a friend or home.
First time we met you were colorless
- even cold.
Though I liked you.
I am going to miss You.
The Sunshine on Your face on the first days of spring.
Our nights. You never sleep
but I have seen you waking up.
I talk with You.
In cafeterian.
In the park.
By the River.
You speak through the threes.
Through the flow of the River.
You speak launguages.
And we stop. You smile.
And a butterfly lands on my arm.
Today You smile at me.
The rain has stopped. The rain has gone from Your face.
I am going to miss You.
I don't know if you are a friend or home.
I don't know if You are a friend or home.
First time we met you were colorless
- even cold.
Though I liked you.
I am going to miss You.
The Sunshine on Your face on the first days of spring.
Our nights. You never sleep
but I have seen you waking up.
I talk with You.
In cafeterian.
In the park.
By the River.
You speak through the threes.
Through the flow of the River.
You speak launguages.
And we stop. You smile.
And a butterfly lands on my arm.
Today You smile at me.
The rain has stopped. The rain has gone from Your face.
I am going to miss You.
I don't know if you are a friend or home.
23.5. keskiviikko
Hmm.. Mennyt taas jonkin aikaa. Lyhennettynä: koulua, aurinkoa, hengailua, tyttöjen (Salla ja Johanna kylässä) poroilua, aurinkoa, ikävää, aurinkoa, oppitunteja, hyviä keskusteluja. Siinäpä se. Menee tämä aika niin nopeasti, ettei hitaammat pysy perässä. Ja minähän en tunnetusti ole mikään maailmankaikkeudan nopein ihminen. Olen oppinut täällä olemaan lähes ajoissa. Tai ainakin lähden ajoissa, mutta silti olen vähän myöhässä. Jännittävä ilmiö.
Johanna ja Salla tosiaan kävi kylässä ja olipahan hauskaa. Tytöt tytöt tytöt...
Äiti tulee tänään kyläilemään ja iskä lauantaina Rattaralliin pyöräilemään. yritä tässä nyt opiskella. No, opiskelua ei auta myöskään porottava aurinko, helle eikä Rüütlille ilmestynyt jäätelökärry. Ei varmasti myöskään huomiset läksiäisbileet. Lukukausi alkaa olla lopussa ja ihmiset lentävät koteihinsa. Outo tunne. On varmasti ihmisiä, joita ei koskaan enää näe. Toisaalta myös paljon paljon paljon ihmisiä, joiden kanssa tavataan tavalla tai toisella.
En osaa ajatella. En osaa kirjoittaa. Ajatukset ovat auringossa jumahtaneet. Tänään kävin viron välikokeessa. Eilen silmäilin kirjaa. Opiskeluksi sitä ei voinut kutsua. Mutta osasin. Jotain ainakin. Olen siis oppinut. Ja eilen yksi virolainen sanoi, että puhun aika sujuvasti. Nyt vaan hankin itselleni virolaisen ystävän, jonka kanssa voin Suomessakin rääkida eesti keelt.
Mutsi tulloo.. moi.
Johanna ja Salla tosiaan kävi kylässä ja olipahan hauskaa. Tytöt tytöt tytöt...
Äiti tulee tänään kyläilemään ja iskä lauantaina Rattaralliin pyöräilemään. yritä tässä nyt opiskella. No, opiskelua ei auta myöskään porottava aurinko, helle eikä Rüütlille ilmestynyt jäätelökärry. Ei varmasti myöskään huomiset läksiäisbileet. Lukukausi alkaa olla lopussa ja ihmiset lentävät koteihinsa. Outo tunne. On varmasti ihmisiä, joita ei koskaan enää näe. Toisaalta myös paljon paljon paljon ihmisiä, joiden kanssa tavataan tavalla tai toisella.
En osaa ajatella. En osaa kirjoittaa. Ajatukset ovat auringossa jumahtaneet. Tänään kävin viron välikokeessa. Eilen silmäilin kirjaa. Opiskeluksi sitä ei voinut kutsua. Mutta osasin. Jotain ainakin. Olen siis oppinut. Ja eilen yksi virolainen sanoi, että puhun aika sujuvasti. Nyt vaan hankin itselleni virolaisen ystävän, jonka kanssa voin Suomessakin rääkida eesti keelt.
Mutsi tulloo.. moi.
sunnuntai 13. toukokuuta 2007
13.5. sunnuntai
Menipä viikonloppu nopeaan, oikeastaan opiskellessa, lätkää ja euroviisuja seuratessa - niin ja tietenkin oman kullan kanssa treffeillä Tallinnassa.
Suomi ei voittanut - tänäkään vuonna. Wildessä aika hiljaista. Suomalainen syttyy vähän hitaasti. Pojat pelasi niin kuin minä täällä, pari erää pitkiä kiekkoja ja viime hetken herääminen! Juu.
Huomenna taas pitkä päivä. Pari opetustuntia, lektüüri ja luento. Hemmetti. Oikeastaan en jaksaisi opiskella yhtään. Oikeastaan en jaksaisi myöskään opettaa. Oikeastaan juuri nyt haluaisin kotiin. Voisin mennä vaikka Kampelaan töihin ja olla miettimättä mitään oluthanojen pesua ihmeellisempää.
Kiitos Simo kortista! Oli ihana yllätys. Toivottavasti äitienpäiväkortit tulee huomenna. Posti on ihmeen hidasta täältä kaukaa sinne lähelle.
Halauksia.
Suomi ei voittanut - tänäkään vuonna. Wildessä aika hiljaista. Suomalainen syttyy vähän hitaasti. Pojat pelasi niin kuin minä täällä, pari erää pitkiä kiekkoja ja viime hetken herääminen! Juu.
Huomenna taas pitkä päivä. Pari opetustuntia, lektüüri ja luento. Hemmetti. Oikeastaan en jaksaisi opiskella yhtään. Oikeastaan en jaksaisi myöskään opettaa. Oikeastaan juuri nyt haluaisin kotiin. Voisin mennä vaikka Kampelaan töihin ja olla miettimättä mitään oluthanojen pesua ihmeellisempää.
Kiitos Simo kortista! Oli ihana yllätys. Toivottavasti äitienpäiväkortit tulee huomenna. Posti on ihmeen hidasta täältä kaukaa sinne lähelle.
Halauksia.
torstai 10. toukokuuta 2007
10.5. torstai
Opiskelu on joskus antoisaa. Tänään viron kirjallisuuden luennolla tosin mietin, että tällainen "kuolleiden runoilijoiden seura" -opetustyyli ei oikein sovi minulle, vaikka opettaja kuinka haluaa saada kaikki innostumaan. Ensi viikoksi sinne pitää kirjoittaa runo. Jaan Kaplinski -tyylinen Tartto-runo. Että sillee. Aion lopettaa sanoin:"Myös paska sää yllätti." Sitä tämä kevät nimittäin teki.
Opiskelu voi myös todellakin palkita. Viime viikolla Wapun jälkimainingeissa luimme Viron kulttuurihistorian tenttiin. Kiinnostavaa, mutta raskasta. Joten teimme lukupiirin, sillä aika oli kortilla. 800 sivua jaettiin viiteen osaan, jokainen luki omansa, tietenkin viroksi, ja aamulla ennen tenttiä esitimme oman osuutemme muille. Tentti oli 27 kysymyksen monivalintatentti, jossa oli aika helppoja, mutta myös kunnon nippelitietokysymyksiä. Lukupiirimme kantoi hedelmää: koko kurssin 4:stä A:sta 3 napsahti ryhmällemme - mulle, Topille ja Antti-Jussille. A!!! Olen niin ylpeä. No, syytä jostain saadakin erinomaisia, kun on opintoja näin vähän kun minulla. Olen vaan ihmetellen kuunnellut, kun muut puhuvat kursseistaan: Venäjän demokratiasta, Viron ja Venäjän suhteista, EU lainsäädännöstä, Balttian taloudesta jne. Hmm. Toisinaan tuntee olonsa humanistiksi. Oikeaksi humanistiksi, joka ei pysy perässä, kun keskustelussa alkaa vilahdella liikaa vieraita sanoja :-) Aivan sama. Olen suomen kielen opiskelija, ja pirun ylpeä siitä. Hmm. On oikeastaan pelottavaa huomata, miten ihmiset vieraantuvat kielestään, kun opiskelevat paljon englanniksi. Olen huolissani. Kirjoittakaa ihmiset HYVÄÄ SUOMEA. Tiedän, ettei omanikaan tässä olo parasta, mutta oi oi.. tietäisittepä.
Tänääm istuin Tryffessä aamukahvilla ja luin runoja kirjallisuuskurssille. Päätin, että yritän nauttia koko seuraavan kuukauden kaikesta, mitä en sitten enää Suomessa voi tehdä. Kuinka usein herään Suomessa ennen luentoja ja istun kaikessa rauhassa Cafe Espassa juomassa lattea? Kuinka usein törmään kaveriin ja lähden hänen kanssaan kahville, vaikkei oikeastaan olisi aikaa?Kuinka usein saan puhua kolmea kieltä samana päivänä (ruotsia ei lasketa, sitä en puhu kuin päissäni...)? Kuinka usein saan istua luennon jälkeen lounaalla kaveriden kanssa ja juoda olutta? Minulla on täällä kivaa. Vaikka olo on niin ristiriitainen. Miksi kaikki parhaat ystäväni ovat suomalaisia? Tarkoittaako se, että olen ollut epäsosiaalinen. Miksi kaikki parhaat vaihtarikaverini ovat poikia? Outoa, mutta minulle niin tavallista. Olemme sitä täällä miettineet. Ehkä kulttuuriero minun ja italialaisen tytön välillä todella on suurempi kuin minun ja vaikkapa saksalaisen pojan. No, tai sitten vaan olen vähän äijä verrattuna muihin tyttöihin. Ei taida yllättää ketään.
Huomenna treffit Tallinnassa. Oman kullan kanssa. Hea hea!
Mutta tänään Suomi-USA. Wilden kisakatsomoon tullee myös jenkkipoikia. Heh. Katsotaan millainen rähinä saadaan aikaan.
Hymyä täynnä tämä päivä.
Aurinkoa.
Ihmetystä omasta olosta.
Ehilá. Kaikki on hyvin.
Opiskelu voi myös todellakin palkita. Viime viikolla Wapun jälkimainingeissa luimme Viron kulttuurihistorian tenttiin. Kiinnostavaa, mutta raskasta. Joten teimme lukupiirin, sillä aika oli kortilla. 800 sivua jaettiin viiteen osaan, jokainen luki omansa, tietenkin viroksi, ja aamulla ennen tenttiä esitimme oman osuutemme muille. Tentti oli 27 kysymyksen monivalintatentti, jossa oli aika helppoja, mutta myös kunnon nippelitietokysymyksiä. Lukupiirimme kantoi hedelmää: koko kurssin 4:stä A:sta 3 napsahti ryhmällemme - mulle, Topille ja Antti-Jussille. A!!! Olen niin ylpeä. No, syytä jostain saadakin erinomaisia, kun on opintoja näin vähän kun minulla. Olen vaan ihmetellen kuunnellut, kun muut puhuvat kursseistaan: Venäjän demokratiasta, Viron ja Venäjän suhteista, EU lainsäädännöstä, Balttian taloudesta jne. Hmm. Toisinaan tuntee olonsa humanistiksi. Oikeaksi humanistiksi, joka ei pysy perässä, kun keskustelussa alkaa vilahdella liikaa vieraita sanoja :-) Aivan sama. Olen suomen kielen opiskelija, ja pirun ylpeä siitä. Hmm. On oikeastaan pelottavaa huomata, miten ihmiset vieraantuvat kielestään, kun opiskelevat paljon englanniksi. Olen huolissani. Kirjoittakaa ihmiset HYVÄÄ SUOMEA. Tiedän, ettei omanikaan tässä olo parasta, mutta oi oi.. tietäisittepä.
Tänääm istuin Tryffessä aamukahvilla ja luin runoja kirjallisuuskurssille. Päätin, että yritän nauttia koko seuraavan kuukauden kaikesta, mitä en sitten enää Suomessa voi tehdä. Kuinka usein herään Suomessa ennen luentoja ja istun kaikessa rauhassa Cafe Espassa juomassa lattea? Kuinka usein törmään kaveriin ja lähden hänen kanssaan kahville, vaikkei oikeastaan olisi aikaa?Kuinka usein saan puhua kolmea kieltä samana päivänä (ruotsia ei lasketa, sitä en puhu kuin päissäni...)? Kuinka usein saan istua luennon jälkeen lounaalla kaveriden kanssa ja juoda olutta? Minulla on täällä kivaa. Vaikka olo on niin ristiriitainen. Miksi kaikki parhaat ystäväni ovat suomalaisia? Tarkoittaako se, että olen ollut epäsosiaalinen. Miksi kaikki parhaat vaihtarikaverini ovat poikia? Outoa, mutta minulle niin tavallista. Olemme sitä täällä miettineet. Ehkä kulttuuriero minun ja italialaisen tytön välillä todella on suurempi kuin minun ja vaikkapa saksalaisen pojan. No, tai sitten vaan olen vähän äijä verrattuna muihin tyttöihin. Ei taida yllättää ketään.
Huomenna treffit Tallinnassa. Oman kullan kanssa. Hea hea!
Mutta tänään Suomi-USA. Wilden kisakatsomoon tullee myös jenkkipoikia. Heh. Katsotaan millainen rähinä saadaan aikaan.
Hymyä täynnä tämä päivä.
Aurinkoa.
Ihmetystä omasta olosta.
Ehilá. Kaikki on hyvin.
maanantai 7. toukokuuta 2007
kuvia
Vappukuvia...
Ylhäällä minä, kauneimmillani 1.5. Suomi-Venäjä
Vasemmalla paikallinen Mantan lakitus, jossa häpesimme silmät päästämme, sillä kukaan ei kertonut meille pukukoodia.
Alhaalla olevan kuvan nimi piti olla "Me and my monkeys", aika hyvin onnistunut: Francesco, minä, Frank ja Antti-Jussi.
7.5. maanantai
Hei vaan hei, pitkästä aikaa. Nyt on toivuttu wapusta ja viime viikonloppu otettiin ihan rauhallisesti. Ilmat eivät vieläkään suostu olemaan keväisen lämpimiä, vaikka aurinko paistaa, tahtoo pirullinen tuuli kiusata viimeiseen asti. Etelämmästä tulleille tuntuu olevan vieläkin vaikeampaa, ja vielä sen lisäksi valittavat, että ei voi nukkua, kun on niin valoisaa. Minä vaan myhäilen, että odottakaas vaan kun on kesäkuun alku. Sitten teitä vasta valvottaakin!
Kaikkia kauhistuttaa aika. Viikonloput loppuvat ihan varmasti kesken. Toukokuussa tuntuu kaikilla olevan kamalasti kouluhommia, ja silti kaikki haluaisivat vaan viettää aikaa yhdessä ennen kun lähdetään kotiin. Ehkäpä sitä murehtii ihan ennen aikojaan. Mutta kyllä sitä on miettinyt, että kolmessa kuukaudessa olen tavannut kymmeniä uusia ihmisiä. Nyt vasta tajuaa, kuinka nopeasti ensimmäiset kaksi kuukautta meni ja mitä olisinkin voinut tehdä toisin. Paljon kiinnostavia ihmisiä, joihin ei vaan ole egtinyt saamaan mitään kontaktia. Totta kai tällaisiin asioihin vaikuttaa monet monet jutut, se kenen kanssa päädyt asumaan, kenen kanssa käyt luennoilla jne. Näin se vaan menee. Mirkku tossa kirjoitti Kanadasta lähtiessään, että on kummallista, miten voikin tuntua niin hullulta, kun haluaa montaa asiaa yhtä aikaa, eikä oikein kuulu minnekään. Lainassahan minäkin vain täällä olen. Vaihdossa.. (toivottavasti Helsingin yliopisto sai vaihdossa jotain kivaa!) Kotona olen vain käymässä ja täällä koko elämä on väliaikaista.
Tänään valvoin suomen kulttuurin tenttiä. On se oikeesti kummallista, miten täällä lunttaaminen on ikään kuin tapa. Opiskelijat saattavat oikeasti alkaa jopa jutella. Tai pyytää lupaa käydä lehtorin luona, joka antaa luvan tsekata vuosiluvut papereista! Sama juttu meidän kursseilla. Venäläisillä on aina kirjat viereisellä tuolilla ja opettaja ei muka huomaa mitään. Kai nuo stipendisysteemit ajaa siihen, että hyvin olisi pärjättävä, mutta hemmetti, että laittaa vihaksi. Toiset luntaa stipendiin, jota monet monet muutkin kaipaisivat. Ei noin voi tehdä. Tuomas Huumon (proffa) kanssa tänään todettiin, että tapa on vielä vanhaa neukkuperintöä. Että näin. Juha-Matti (lehtori) myös kertoi opettajasta, joka poistui luokasta tentin aikana, oli jonkin aikaa poissa ja koputti tullessaan sisään. Siis omaan tenttiinsä!
Pidin myös tänään suomen tunnin ja taas jotain sekoilin siellä. Suomen kielioppi on vaikeaa, jos sitä pitää selittää ihan eri periaatteiden mukaan kun on itse oppinut. Verbityypit on mulle uusi käsite, mutta olen pikku hiljaa oivaltanut niitä täällä. Joku suomi toinena kielenä -kurssi olis voinu olla poikaa ennen tätä, mutta syksyllä sitten. Nyt on jo käytännön kokemusta! Olin kuitenkin ylpeä, kun ryhmä oli tosi puhelias ja aktiivinen, vaikka Jussi varoitteli, että niistä pitää lypsää asioita pihalle. Hyvä Minä! Ja siis opettajan lahjonta on aina hyvästä: yksi tyttö toi mulle suomalaisen Regina-yhtyeen levyn, koska en viimeksi ymmärtänyt, mistä bändistä hän puhui. Hyvä hyvä.. antaisin a:n, jos saisin vaikuttaa. :-)
Tämä viikko menee opiskellessa ja opettaessa. Huomenna on yhden saksalaisen Janin synttärit, mutta lupasi keittää mulle teetä, koska mulla aamulla opetustunti kello 8.30. Kilttiä.
Vähän ollaan muuten mietitty, että miksei juhlittu vappua virolaiseen tapaan, kun kerran Virossa ollaan. Vastaus: meidän virolaiset ystävät opiskeli. Me emme pääse korporaatioiden juhliin, koska meillä ei edes ole tarpeeksi hienoja vaatteita. Matti sanoi, että Fennican juhlissa oli tylsää - alkuillasta. Me halusimme kunnioittaa edes jotain perinteitä. Kuvia lisään joka kohtaan varmaan illalla, kun niitä pitää ensin muokkailla. Huomenna voitte sitten katsella...
halauksia taas kaikille.. raks
Kaikkia kauhistuttaa aika. Viikonloput loppuvat ihan varmasti kesken. Toukokuussa tuntuu kaikilla olevan kamalasti kouluhommia, ja silti kaikki haluaisivat vaan viettää aikaa yhdessä ennen kun lähdetään kotiin. Ehkäpä sitä murehtii ihan ennen aikojaan. Mutta kyllä sitä on miettinyt, että kolmessa kuukaudessa olen tavannut kymmeniä uusia ihmisiä. Nyt vasta tajuaa, kuinka nopeasti ensimmäiset kaksi kuukautta meni ja mitä olisinkin voinut tehdä toisin. Paljon kiinnostavia ihmisiä, joihin ei vaan ole egtinyt saamaan mitään kontaktia. Totta kai tällaisiin asioihin vaikuttaa monet monet jutut, se kenen kanssa päädyt asumaan, kenen kanssa käyt luennoilla jne. Näin se vaan menee. Mirkku tossa kirjoitti Kanadasta lähtiessään, että on kummallista, miten voikin tuntua niin hullulta, kun haluaa montaa asiaa yhtä aikaa, eikä oikein kuulu minnekään. Lainassahan minäkin vain täällä olen. Vaihdossa.. (toivottavasti Helsingin yliopisto sai vaihdossa jotain kivaa!) Kotona olen vain käymässä ja täällä koko elämä on väliaikaista.
Tänään valvoin suomen kulttuurin tenttiä. On se oikeesti kummallista, miten täällä lunttaaminen on ikään kuin tapa. Opiskelijat saattavat oikeasti alkaa jopa jutella. Tai pyytää lupaa käydä lehtorin luona, joka antaa luvan tsekata vuosiluvut papereista! Sama juttu meidän kursseilla. Venäläisillä on aina kirjat viereisellä tuolilla ja opettaja ei muka huomaa mitään. Kai nuo stipendisysteemit ajaa siihen, että hyvin olisi pärjättävä, mutta hemmetti, että laittaa vihaksi. Toiset luntaa stipendiin, jota monet monet muutkin kaipaisivat. Ei noin voi tehdä. Tuomas Huumon (proffa) kanssa tänään todettiin, että tapa on vielä vanhaa neukkuperintöä. Että näin. Juha-Matti (lehtori) myös kertoi opettajasta, joka poistui luokasta tentin aikana, oli jonkin aikaa poissa ja koputti tullessaan sisään. Siis omaan tenttiinsä!
Pidin myös tänään suomen tunnin ja taas jotain sekoilin siellä. Suomen kielioppi on vaikeaa, jos sitä pitää selittää ihan eri periaatteiden mukaan kun on itse oppinut. Verbityypit on mulle uusi käsite, mutta olen pikku hiljaa oivaltanut niitä täällä. Joku suomi toinena kielenä -kurssi olis voinu olla poikaa ennen tätä, mutta syksyllä sitten. Nyt on jo käytännön kokemusta! Olin kuitenkin ylpeä, kun ryhmä oli tosi puhelias ja aktiivinen, vaikka Jussi varoitteli, että niistä pitää lypsää asioita pihalle. Hyvä Minä! Ja siis opettajan lahjonta on aina hyvästä: yksi tyttö toi mulle suomalaisen Regina-yhtyeen levyn, koska en viimeksi ymmärtänyt, mistä bändistä hän puhui. Hyvä hyvä.. antaisin a:n, jos saisin vaikuttaa. :-)
Tämä viikko menee opiskellessa ja opettaessa. Huomenna on yhden saksalaisen Janin synttärit, mutta lupasi keittää mulle teetä, koska mulla aamulla opetustunti kello 8.30. Kilttiä.
Vähän ollaan muuten mietitty, että miksei juhlittu vappua virolaiseen tapaan, kun kerran Virossa ollaan. Vastaus: meidän virolaiset ystävät opiskeli. Me emme pääse korporaatioiden juhliin, koska meillä ei edes ole tarpeeksi hienoja vaatteita. Matti sanoi, että Fennican juhlissa oli tylsää - alkuillasta. Me halusimme kunnioittaa edes jotain perinteitä. Kuvia lisään joka kohtaan varmaan illalla, kun niitä pitää ensin muokkailla. Huomenna voitte sitten katsella...
halauksia taas kaikille.. raks
keskiviikko 2. toukokuuta 2007
2.5. keskiviikko
Onneksi wappu on vaan kerran vuodessa. Kivaa oli, piknik oli loistava, juhlat vaan jatkuivat vähän turhan pitkään. No, mehua ja vodkaa eri pulloista, sitten ravistetaan päätä niin sekoittuu.. siis sekä drinkki että pää. Paljon herätettiin puistossa huomiota, turistit ottivat kuvia, kun me makailtiin nurmikolla. Ja oli ulkomaalaisvahvistuksilla ihmettelemistä, kun juotiin aamupalaksi kuohuviiniä.
Se siitä. Oli välillä kamala koti-ikävä, kun istuttiin tyhjässä puistossa. Jossa muuten oli maanantaiyönä vielä lunta maassa, mutta onneksi aurinko sulatti sen ennen kun olimme paikalla. Tänään onkin sitten satanut koko päivän räntää. Tosi kivaa ja keväistä. Kävin kirjastossa ja nyt on pakko opiskella. Väsy.
Se siitä. Oli välillä kamala koti-ikävä, kun istuttiin tyhjässä puistossa. Jossa muuten oli maanantaiyönä vielä lunta maassa, mutta onneksi aurinko sulatti sen ennen kun olimme paikalla. Tänään onkin sitten satanut koko päivän räntää. Tosi kivaa ja keväistä. Kävin kirjastossa ja nyt on pakko opiskella. Väsy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
