27.2. tiistai, teisipäev, Tuesday

Tere tere!

Viikko onkin jo ehtinyt alkaa ja kouluhommia pitäisi tehdä, mutta tässä minä istun koneen ääressä ja kirjoitan aivan jotain muuta kuin pitäisi. Oikeastaan tarkoitukseni oli tehdä kalvoja luennolle, jonka aihe on "suomalaiset etunimet", mutta ehtiihän tuon myöhemminkin. Ensi viikolla on myös viron kielen ensimmäinen välikoe, mikä on mukavaa, sillä olenhan ollut jo ainakin kolmella tunnilla. Mietin päivittäin, olenko oikealla viron kurssilla. Opettajakin jo kiroilee, kun sinne pärähti viisi suomalaista lisää. Tuntuu kuulemma tyhmältä opettaa kielioppia, kun puolet on venäläisiä ja nyt siis puolet suomalaisia. Heh, siinähän yrittää. Mutta siis yrittää ja pakertaa ja painaa täytyy minunkin. Mutta niinhän se menee: yrittänyttä ei laiteta...

Sunnuntaina käytiin baletissa. Juu juu. BALETISSA. Ei oikeastaan my kind of thing , mutta kun edellisenä sunnuntaina kävimme Huutajien konsertissa, oli tällekin sunnuntaille keksittävä jokin kulttuuririento. Niinpä minutkin raahattiin pienessä dagen efterissä katsomaan Giselleä, joka oli oikeastaan hyvinkin mukavaa sunnuntai-iltapäivä tekemistä. Ihmettelimme tosin Vanemuise teatterin hintapolitiikkaa, sillä toiset olivat maksaneet lipuistaan 90 EEK, osa 72 EEK , minä hain lippuni viimeisenä, ja se maksoi 50 EEK. Kaikki opiskelijakortilla! Kylläpä taas oli logiikkaa, mutta olen saanut huomata, että logiikka ei taida kuulua virolaisten sanavarastoon. Vähän yli kolmella eurolla siis balettiin, joten kokemus oli kyllä joka sentin arvoinen. Pohdimme myös johtuuko balleriinojen alipaino siis oikeastaan vaan huonosta palkkatasosta, sillä eihän tuolla rahalla voida maksaa palkkoja 30 tanssijalle!

Tänään kävin luennon jälkeen kirjastossa ja painelin Kaubamajaan, koska haluan kahvinkeittimen. Kaubamajassa tajusin, että tarvitsen vaan sellaista tavaraa, mitä minulla oikeastaan on jo - Suomessa - ja sitten tuntuu tyhmältä ostaa uusia. Haluan oman tyynyn, oman vedenkeittimen, Kivi-tuikkuni, astioita, peilin... En ostanut mitään, tuli kiukku. Minahän en tähän kuppaiseen asuntolaan rahojani tuhlaa. Mutta kaikkea ei kai voi Jackekaan raahata Suomesta, joten täytynee tulla kohta käymään.

Menen ostamaan kahvinkeittimen huomenna. Ja vedenkeittimen.

Joskus olo tuntuu siltä kuin olisi lukiossa. Viikot yritetään opiskella ja kaikki tuntuvat suunnittelevan vaan viikonloppua. Ensi viikonlopuksi ei mitään ohjelmaa - vielä. Mutta kun perjantai lähestyy, alkaa vaihtareiden s-postilista täyttyä mitä erilaisimmista suunnitelmista. Toisaalta näyttääpä noita juhlia olevan toisilla pitkin viikkoa. Huomenna on entisen kämppikseni Edun syntymäpäivä, hän on oikeastaan syntynyt 29.2. ja joutunee siis juhlimaan tänäkin vuonna vääränä päivänä. Isot bileet tiedossa, mutta Maisalla luento to klo 8.15. Hallelujah uusi asunto!!!

Nyt koulutöiden kimppuun. Alan viihtyä tässä kaupungissa ja tuntea oloni ihan kotoisaksi, toisinaan. Tänään sataa räntää ja kadut ovat täynnä loskaa. Ihmiset vetää takkinsa kaulukset jopa korkeammalle kuin Suomessa. I feel just fine.

24.2. Muuttopäivä, lauantai, laupäev, Saturday

Muutto on kivutonta ja helppoa, jos tavarat mahtuu neljän kantajan käsiin. Uusi huone vaikuttaa mukavalta ja kämppikset kivoja. Tosin siis tuota yhtä 50v naista en ole vielä tavannut, ja ihmettelen todella, miksi aikuinen työssäkäyvä ihminen haluaa asua opiskelija-asuntolassa?Ei voi ymmärtää.

Eilen pelattiin biljardia. Ja pelattiin biljardia. Ja pelattiin biljardia.

Huomenna palaan asiaan. Halauksia.

perjantai/reede/Friday 23.2.

He hee!
Musta voi vielä kehittyä täällä oikea atk-nörtti. Tässä se nyt on: blogi, josta voitte käydä lukemassa kuulumisia.

Lukujärjestys tosiaan nyt valmis ja tänään olenkin jo ollut ihan oikeilla luennoilla. Tai siis.. Aamun luento oli Viron kulttuurihistoriaa viroksi ja siitähän minä en sitten ymmärtänyt juuri muuta kuin nimet ja vuosiluvut. Ja sen, että joku tyyppi oli ollu kolme kertaa naimisissa, mutta sen kaikki vaimot oli kuollu. Että niinkin mielenkiintoista. Toiselle luennolle lähdinkin kämpiltä juoksujalkaa, koska tuli vähän kiire. Sitten salin oven takana sain todeta, että mitäs sitä turhaan juoksemaan kun on on kaksi tuntia myöhässä. Aikatauluttaminen ja minä emme ole koskaan olleet kovinkaan läheisissä väleissä.

Ensi viikolla menenkin sitten seuraamaan suomen kielen tunteja ja sitä seuraavalla mulla on ekat omat tunnit. Kivaa siirtyä suoraan Helsingin normaalikoulusta Tarton yliopistoon opettamaan, mutta odotan innolla! Olen jo tavannu pari tulevaa opiskelijaani;) Proffa myös sanoi, että voin auttaa keväällä seminaarien ja tenttien tarkastamisessa. Pitää vaan saada ihmiset tajuamaan, että mua lahjomalla voi vaikka saada hyviä numeroita. Ilmaisia lounaita ja illallisia, why not?

Kaksi ensimmäistä viikkoa on ollu kyllä sellaista pyöritystä ja sosialisointia, että heikompaa olis huimannu, minuakin kyllä välillä aamuisin. Yllättävän rankkaa on tutustua ihmisiin, puhua koko ajan kieliä ja yrittä löytää niitä ihmisiä, joiden kanssa sitten viihtyy. No, mukavia suomalaisia ainakin ja jos ei muuta, niin onhan mulla täällä aina Matti :) Kyllä muuten on kaverit kateellisina kuunnellu, kun kerron tulleeni autolla. Tosin täällä tajusin, mitä kaikkea muuta sinne autoon olis voinnu laittaa: imurin, lisää kenkiä, astioita, kirjoja... Oi, jos vaan olisin tajunnu. No, suurin osa vaihtareista on tullut kuitenkin lentäen ja joutunut miettimään painorajoja. Toisaalta, jos jotain kotoa kaipaa, sitä voi näköjään aina tilata. Italialaiset olivat kaivanneet pestoa, parmesaania ja kinkkua, jotka äiti sitten oli lähettänyt pojille Tarttoon!! Heh.. Isä, lähetä hirveä!

Viikonloppuna on edessä muutto seuraavaan kerrokseen. Ihanat ja aivan mahtavat kämppikseni olivat pettyneitä, kun kerroin heille, että muutan (tosin hieman kaunistelin totuutta muutaman oluen rohkaisemana). Olen toki paljon pohtinut, olenko näin suvaitsematon ja suomalainen, etten kestä elämää ympärilläni. Kestän elämää ja kestän ääniä. Ihastelen etelä-eurooppalaisten tapaa viettää aikaa mutkattomasti yhdessä, tehdä ruokaa, laulaa, tanssia, pitää hauskaa hauskan vuoksi. Mutta samalla olo on kuin kotibileissä, joissa bileiden järjestäjä ei pääse koskaan nukkumaan silloin kun haluaisi vaan vasta silloin kun vieraat ovat lähteneet.