Ahdistavia ajatuksia ja odotusta.
Koti. Kuulostaa aika ihanalta. Oma ovi. Oma kieli. Oma. Odotan kovasti kotiin tuloa. Vaikka tiedän jo nyt, että kaikki se, minkä on saanut autuaasti unohtaa puoleksi vuodeksi, avautuu jälleen edessäni kuin kirja, jonka olisin sulkenut viime talvena ja avaan nyt uudelleen. Kirjan sisällysluettelo on jokseenkin tylsä: Gradu. Työpaikka. Mikä minusta tulee isona? Onneksi on myös mukavia asioita, joita odottaa. Jacke. Ystävät. Koti. Espressokeitin. Kampelan olutvalikoima. Kuitenkin pienen pieni ahdituspeikko on muuttanut takaraivooni asumaan. Se on nyt tuonut asuntoonsa jo sohvan, pelkään että pian myös television tai ystäviä, sillä sitten se viettäisi asunnossaan aika paljon aikaa. Hiton kaveri. Ei sille häätöäkään osaa antaa. Mihin se raukka sitten menisi? Mutta siis kiva peikko muuten, mutta kun se osaa olla välillä niin hemmetin ilkeä. Esittää kysymyksiä. Mitä minä osaan? Missä ovat kaikki hyvät opiskeluaikana luodut suhteet ja verkostot? Mitä haluan tehdä? Missä olen hyvä? Mistä haluan tietää enemmän? Mirkku vielä blogillaan onnistui piristämään peikkoani kummasti. Siksi siis kello kaksi yöllä valitan kaverista pääni sisällä. Puhun hänestä ja tarkoitan itseäni.
Pimeä Tartto taitaa olla toinen kotini. Illat täällä ovat kauniita. Valot ovat pehmeitä ja varjot pimeitä. Joki muuttuu öljymäiseksi, mutta siis kauniiksi. Kadut ovat hämäriä, mutta eivät varsinaisesti pelottavia. Siellä täällä juoksee kissoja ja ihmiset pitävät ikkunoita auki. Voisin kuvitella, että Helsingissä on ollut sama tunnelma vuosikymmeniä sitten.
Olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa selvää gradu mahdollisuudesta täällä. Vaikeaa ja hirveää säätämistähän se olisi ollut, kiitos pedagogisten opintojen, mutta ei varmasti mahdotonta. Ilmoittauduin graduseminaariin Helsinkiin. Haluanko sinne tosiaan? Mitä minä suomen kielestä tiedän. Välillä tuntuu, että pieninpäänkin asiaan tarvisi kaivaa Itkosen Kieliopas kehiin tai kilauttaa kaverille. Hitto. Ehkä sittenkin vaihdan vielä alaa. Haen kauppakorkeaan ja alan tehdä rahaa. Perustan firman, Annukan kanssa, konsulttiyritys ja kirjasarja. Nimikin on jo keksitty ja kirjasarjan kolme ensimmäistä osaa käsikirjoitettu päissämme, selvin päin :) Annukka: menen teettämään paidat ensi viikolla, jos mulla on rahaa. Tai sitten haen lukemaan estetiikkaa. Tai meriarkeologiaa. Tai altaistiikkaa, vaikka en edes tiedä mitä se on.
Hyvää yötä. Kiitos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jaa, mua lähinnä pelottaa sen peikon muutto takaisin. Menee rauha. Taas. ;)
Alaa saat vaihtaa, kunhan niputat tän paketin kasaan eka. Just do it.
"kauppis"
-mikä ettei. Käytännöllistä.
"estetiikka"
-Totaalisen epäkäytännöllistä ja erittäin jaloa.
"meriarkeölöögia"
-Voidaanko ensin mennä sukeltamaan jonnekin etelään?
"altaistiikka"
-turkkia?? ei.
.jacke
Tällä hetkellä musta tuntuu, että sellaset takaraivopeikot on ihan perseestä. Joku vois vaimentaa ne vähäksi aikaa.
Ehdotan, että mennään olutvalikoiman ääreen ja syötetään peikoille Isot Suomen Kieliopit. Siinähän virnuilevat sitten ja kertovat että maistuuko seuraavaksi turkin sanakirja vai liiketalouden alkeet.
Kyllä se Maisa siitä! Pään pyörintä tarkoittaa sitä että siellä on sisällä jotain :)
Lähetä kommentti