Hmm.. Mennyt taas jonkin aikaa. Lyhennettynä: koulua, aurinkoa, hengailua, tyttöjen (Salla ja Johanna kylässä) poroilua, aurinkoa, ikävää, aurinkoa, oppitunteja, hyviä keskusteluja. Siinäpä se. Menee tämä aika niin nopeasti, ettei hitaammat pysy perässä. Ja minähän en tunnetusti ole mikään maailmankaikkeudan nopein ihminen. Olen oppinut täällä olemaan lähes ajoissa. Tai ainakin lähden ajoissa, mutta silti olen vähän myöhässä. Jännittävä ilmiö.
Johanna ja Salla tosiaan kävi kylässä ja olipahan hauskaa. Tytöt tytöt tytöt...
Äiti tulee tänään kyläilemään ja iskä lauantaina Rattaralliin pyöräilemään. yritä tässä nyt opiskella. No, opiskelua ei auta myöskään porottava aurinko, helle eikä Rüütlille ilmestynyt jäätelökärry. Ei varmasti myöskään huomiset läksiäisbileet. Lukukausi alkaa olla lopussa ja ihmiset lentävät koteihinsa. Outo tunne. On varmasti ihmisiä, joita ei koskaan enää näe. Toisaalta myös paljon paljon paljon ihmisiä, joiden kanssa tavataan tavalla tai toisella.
En osaa ajatella. En osaa kirjoittaa. Ajatukset ovat auringossa jumahtaneet. Tänään kävin viron välikokeessa. Eilen silmäilin kirjaa. Opiskeluksi sitä ei voinut kutsua. Mutta osasin. Jotain ainakin. Olen siis oppinut. Ja eilen yksi virolainen sanoi, että puhun aika sujuvasti. Nyt vaan hankin itselleni virolaisen ystävän, jonka kanssa voin Suomessakin rääkida eesti keelt.
Mutsi tulloo.. moi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti