27.6. Viimeistä viedään

Viimeinen päivä Tartossa. Näin se aika sitten humahti. Nopeasti.

Ihmeellistä.

Juhannus meni mukavasti Saaremaalla, vaikkakaan kaikki ei ihan ollut sitä, mitä oltiin varattu ja mökit oli mitä oli, meillä oli oikein mukavaa. Grillausta ja oleilua. Perusmeininki. Saaremaalla tosin olisi voinut viettää kauemminkin, sillä nyt tuli oikeastaan nähtyä vain metsää.

Huomenna kotiin. Tavarat on jo melkein pakattu. Jacke lähti juuri kotiin, pakoon viimeisen päivän touhuja. Nyt mietin, mitä tekisin. Pitäisi käydä laitoksella. Pitäisi käydä kirjakaupassa. Pitäisi myös muistaa nauttia. Tosin tännehän pääsee, enkä varmasti lähde täältä viimeistä kertaa.

En oikein tiedä miltä tuntuu, enkä oikein osaa kirjoittaa. Viime viikot ovat menneet niin kamalaa vauhtia. Kun koululoppui, huomaisimme myös, ettei oikeastaa ole väliä, mikä viikonpäivä on, tai onko viikonloppu. Heh. Hauska tunne. Ellan kanssa myös todettiin, ettei kalenteria ole tullut avattua sitten maalis-huhtikuun. Ei ole tarvinut.

Nyt kun vaihtariporukka alkaa olla kutistunut niin pieneksi, että meidät voi laskea kahden käden sormilla, alkaa kyllä olla sellainen olo, että ihan kivaa tulla kotiin. Ikävä tulee kyllä. Kaikkia. Kaikkea.

Ehkä jatkan tänään vielä. Ehkä en.