Jokaiseen jälleennäkemiseen kuuluu tänä keväänä myös lähtemisen tuska. Viikonloppu Suomessa vierähti ja oli vaikeaa tulla takaisin tänne opiskelijan arkeen. Laiva matka tuntui pitkältä ja puuduttavalta. Sitten annoin Matin päivystyksen jälkeen nukkua ja ajoin Tarttoon. Heh, Masse vanha maanteiden kuningas! Oli aika hurjaa.
Suomessa on paljon hyvää, mitä ei osaa kaivata ennen kun taas on siellä. Täällä kaikki on kuitenkin niin kovin pinnallista. Ihmissuhteet ovat vain tämän yhteisen kokemuksen varassa. Toisilla se toimii, toisilla ei. Haluan takaisin omaan sänkyyn, jonne Jacke ostaa pian Hulluilta Päiviltä uudet Muumi-lakanat. Elämä tuntuu siltä kuin olisi jotenkin vähän jakomielinen. Hyvä olla täällä, hyvä olla Suomessa, mutta missään ei juuri nyt tunnu täysin kokonaiselta. Aina jotain puuttuu.
Tänään istuin auringon paisteisella Raekojalla ja luin. Oli ihanaa vaan paistatella siinä aivot puoliksi narikassa.
Kevät tulee ja pian kesä. Ja kesän myötä olen taas Suomessa. Outo tunne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti