29.4. sunnuntai

Menivät sitten ja kielsivät alkoholinmyynnin koko maassa. Meinasi tulla Suomi-tytöille paniikki. No onneksi saimme tiedon ajoissa ja nyt olemme varautuneet wappuun ihan oikein eväin. Katsotaan vaan olenko huomenna juhlakunnossa, jostain olen saannut kamalan kurkkukivun ja pohdin pitäisikö sitä oikein mennä lääkäriin huomenna.

Tänään olin katsomassa ihmeellisiä tapahtumia, toiset yritti lentää joen yli itsetehdyillä lentokoneilla, toiset kilpailivat joella erilaisilla paateilla. Ruotsin sisko päätti laulaa kulttuuritorilla joululauluja. Suomalaisia ei kulttuuritorilla edes näkynyt. oho. Vähän harmitti. Olisi ollut ihan mukavaa ottaa osaa, mutta me nyt ei sitten saatu mitään aikaiseksi. No, oli kyllä olo niinkun olisi Otaniemessä kävelly :-)

Jääkiekkoakin olen tänään katsellut. Ja saanut ilmapallon. Ja pizzaa. Eli mainio päivä. Tosin koulutehtävät ahdistaa päivä päivältä enemmän. Perjantaina on tentti, johon en ole hakenut veilä edes kirjaa - ja kirjahan on tietenkin viroksi! Juu, hyvin menee. Aina voi veikata, sillä luvassa on elämäni ensimmäinen monivalintatentti, a c d c a b b a c d käyttöön vaan. Veikkaushan sitä aikoinaan mainosti: vain afrikan neekeri ei veikkaa.

Eipä täällä mitään. Näin ne päivät menee hengaillessa. Vappu on aina varma kevään merkki. Näköjään täälläkin. Ai niin, eilen kun sitten Ellan kanssa raahattiin alkoholia kasseissa ja pahvilaatikossa (siinä oli myös Matin juomat) kohti Kallen kämpää, suurin osa vastaantulijoista hymyili oikein aurinkoisesti ja sano "Tubli, tubli!" Eli niinkus great!hehee.. Kyllä ihmeteltiin itseämme. Näin reagoi suomalainen kuullessaan, ettei vapuksi saa kuohuvaa. Sitten sitä ostaa oikein urakalla, ja tietää jo valmiiksi, että kolmasosa olisi riittänyt.

Hauskaa wappua rakkaat! Hämähäkkiapina jätetään kaappiin lepäämään.

29.4. lauantai

Taas on viikko menny. Kamalaa kun aika juoksee. Riku ja Liisa kävi täällä Tartossa kyläilemässä ja juu.. minäkin sitten pidin vähän lomaa. Oli oikein mukavaa.

Opiskelijapäivien ohjemaa olisi koko ajan. Ilma vaan päätti muuttua taas kylmemmäksi ja ulkona ei ole kivaa.

Tallinnassa riehutaan sitten oikein kunnolla. Täälläkin tuli toimiston tädeiltä sähköpostia, että olkaa varovaisia, älkää ruvetko riehuu, älkää lähtekö mukaan, jos joku yllyttää mellakoimaan. Joo, kyllähän tuo asia taitaa täälläkin puhuttaa, nyt varsinkin kun noilla venäläisillä on se joku hemmetin juhlapäivä tulossa. Minä elän kuitenkin ihmeellisessä mediatyhjiössä, kun ei tule seurattua paikallisia medioita juuri lainkaan, kun ei oo telkkaria, ja lehden luen, jos se sattuu joskus käteen. Mutta siis elkää tyä pelätkö. Tartossa on rauhallista. Tää on tällänen lintukoto. Nyt kun kirjoitin noin niin varmaa alkaa tapahtua jotain... :)

Juup. Olen tylsä ja apaattinen tänään.

22.4. sunnuntai. Helsinki

Suomi, ihana Suomi. Kylmää, tuulta, vettä ja vielä kylmenpää. Mutta onpas kivaa olla käymässä. Perjantaina lähdimme Tartosta kuudelta ja Helsingissä olimme jo puoli kaksitoista. Hassu olo, kun aamullä lähti nuorisovankilasta ja jo ennen puolta päivää haistoi Helsingin kevään.

Keskiviikon ruokafestareilla Suomi-pöytä oli menestys. Muilla mailla oli liput käytävällä ja musiikki soi. Meillä oli ruutupaperille kirjoitettu "Finland"-kyltti ja maripaidat. Ja Fisua. Paljon Fisua, joka silti loppui. Juustot katosivat, lohivoileivät katosivat, salmiakit katosivat. Meidän kämpällä oli ruuhkaa ja pöydän ympärillä kuhisi. Hernekeitto näytti ehkä liian eksoottiselta, mutta sekin meni kun keksittiin oikea markkinointikeino: "Ei Fisua, ilman hernaria!" Ja sinne uppos. Olimme ylpeitä. Juhlat tosin hiljenivät ihmeen aikaisin, koska suurin osa ihmisistä oli torstaiaamuna lähdössä Venäjän reissulle kello kuudelta. Taas voi miettiä ihanaa virolaista järjestelytaitoa, vaihtariohjelmaa keskiviikkoillaksi ja viikonlopuksi reissuun. Järki käteen tai palautetta tulee!

Torstaina kävin Soilan kanssa teatterissa katsomassa Norway.today. Oli aivan loistava näytelmä. Ja minä ymmärsin! Sain selvää, mitä ne puhui. Pysyin kärryllä. Opin sanoja: alla kukkuma, pudota. Niin mielettömän hieno tunne. Nyt kun vielä joku alkais laittaa sanoja mun suuhun, niin ehkä puhuisinkin kieltä kotiin tullessani.

Nyt kuitenkin Helsingissä vielä huomiseen. Etelään kuuden lautalla, Annukka tulee yhtä matkaa. Ja Niko liittyy seuraan Tallinnasta. Niko on siis jenkkipoika, joka tuli yhtä matkaa Helsinkiin. Opiskelee viroa ja puhuukin sitä lähes ymmärrettävästi. Jenkkiaksentti tosin tuo viroon oman pienen eksoottisen lisän. Kuvitelkaapa vaikkapa sana räägin tulemaan amerikkalaisen suusta.

No, ensi viikolla on sitte kuuluisat Tudengi Päevad. Saa nähdä saadaanko lautta kasaan ja laskemmeko Emajõgea, mutta jotain hauskaa varmasti teemme. Ja Riku ja Liisa tulee torstaina kylään, lupasin jo että menenne painamaan nappia.

Halauksia.

18.4. keskiviikko

Pitäisi tästä lähteä opettamaan, mutta ei yhtään jaksaisi. Aiheena imperatiivi, joka onneksi on virolaisille aika helppo ja siis hyvin samankaltainen kun virossakin.

Täällä on ollu viime päivät ihan kesä. Eilen melkein poltin olkapäät ja rintakehän. Sen siitä saa, kun istuu terassilla koko päivän :-D Tosin lukemassa. Ja juomassa kahvia. Ja sitten lukemisen jälkeen yhdellä oluella. No, aurinkorasvaa on vielä turhaa ostaa, lauantaiksi on sitten luvattu räntäsadetta. Onneksi olen Suomessa.

Tänään meillä on International Food Festival, tosin ihan vaan tossa alakerrassa, mutta festarit kuitenkin. Tehdään ruokaa ja maistellaan eri maiden makuja. Meille meinas tulla oikosulku, että mitäs Suomessa oikein syödään. Uuniruuat jäi heti pois laskuista, kun näissä luxus-asunnoissa ei ole uunia. Yllätysratkaisu: hernekeittoa! hehee. Matilta löytyi kaapista oikein Saarioisten purkkikamaa. Sitä siis kattilaan ja tervetuloa maistelemaan makuja Suomesta. Tarjolla tulee olemaan myös ruisleipää ja graavilohta, leipäjuustoa ja lakkahilloa, Finlandia-karkkeja ja tietenkin Fisua. Todennäköisesti pöytämme luona ei kuitenkaan tule olemaan ruuhkaa. Paitsi, jos Fisu houkuttelee...

No, nyt lähden tunnille. Ei kai tässä muukaan auta, vaikka voisin mielummin jäädä kotiin nukkumaan. Hassua täällä on se, että viikolla väsyttää koko ajan, ja nukkuminenkin on hankalaa. Pyörin sängyssä kun hyrrä ja yritän saada unta. Sitten viikonloppuna on pirteä kuin aamu-tv:n keppijumpan juontaja. Perkule. Missä vika?

15.4. sunnuntai

Ollut vähän hiljaiseloa viime aikoina. En ole kirjoittanut, kun en ole jaksanut, eikä täällä mitään ihmeellistä ole tapahtunut.

Huomenna tiedän pääsinkö tentistä läpi. Heh. Mahtaa olla hyvä arvosana, jotain F niin kuin first :) No, se on huomenna vasta se.

Tänään en ole taas tehnyt mitään. Ollut ja se on ollut kivaa. Kävin taas Dolcessa syömässä ja sitten käveltiin kaupungilla, syötiin rannassa jäätelöä ja maattiin nurmikolla. Kivaa, kivaa.

Viikonloppuna olen muutenkin vaan tehnyt kaikkea kivaa. Torstaina oltiin Placessa, silloin meni vähän humalan puolelle. Perjantaina olin yksissä tupareissa katselemassa, miten suomalaiset lääkisopiskelijat juhlii. Oli kyllä meno. Huh huh. Me vaihtarit ollaan ihan amatöörejä. Eilen olin ihanissa jazz, soul, funk- pippalossa ja tanssin ihan hulluna. Steffenin kanssa taidettiin tanssia monta tuntia. Musiikki oli loistavaa, seura oikein hyvää ja tänään jalat kipeinä. Eli kivaa, kivaa.

Uusi sanonta. Riita poikki ja munaa käteen. Tarina sen takana: Ellan kämppis kielsi Ellaa syömästä pääsiäislauantaina munia. Ei kuulemma saa ennen sunnuntaita syödä. Ella kiehahti. Oikein. Hittoako rupee kertoo, milloin munia saa syödä. No keskustelua käytiin kuulemma kiivaasti, kunnes toinen kämppis oli keskeyttänyt riidan ja antanut Ellalle kananmunan käteen. Eli riita poikki ja munaa kätee :) Olipas hauska juttu.

Tänään söin maasikatuutun. Terkkuja äiskälle! Miksi mansikkatuutin vohveli on aina sellanen lötkö? Miksei se voi olla samanlainen kuin suklaatuutin vohveli? Perkele. On se kumma. Pistää vihaksi. Oli muuten Ingmanin tuutti. Ei ollu kioskilla kun Ingmanin jäätelöitä. On se kumma, kun ei saa tulla edes vieraaseen maahan syömään vierasta jäätelöä, vaan pakottavat ostamaan suomalaista. Ja vielä sellaista, jossa on lötkö vohveli. Heitin vohvelin lokeille. Niiden mielestä lötkö vohveli oli varmasti hyvä.

Että sellasta. No, mutta ensi viikonloppuna olen Suomessa. Pääsen uusiin muumilakanoihin nukkumaan.

10.4. tiistai

Ei mitään uutta auringon alla. Opiskelua. Tentti torstaina, nyt olisi mahduttava läpi, niin kuin Salla-siili aikoinaan ylioppilaskirjoituksissa totesi. Uusi viron kurssi ei vaikuta yhtään niin vaikealta kuin edellinen. Töitä saa edelleen tehdä kuin pieni eläin, mutta nyt voivi taas aikaa löytyä harjoittelullekin, jonka suhteen olen ollut ihan liian laiska.

Sometimes it's just hard to start. Like now. I am doing my laundry, so i can't do anything else at the same time. Just waiting. And writing blog :-)

And I don't even have a thing to write about.

8.4. sunnuntai

Pääsiäinen. Juups. On meillä keittiössä pajunkissoja ja tipuja. Neloskerroksen käytävällä olis ollu jonkinlainen yhteinen pääsiäisdinner, mutta mä tunsin tänään oloni niin antisosiaaliseksi, etten jaksanut mennä sinne möllöttämään.

Puhuttiin tossa Ellan kanssa vaihossa olosta. Eihän sitä oikeastaan edes muista, millaista odotti tämän olevan, mutta kuitenkin sitä miettii, ettei tämä ole sellaista kuin odotti. Outo tunne. Kivaa täällä on, mutta joskus sitä ihan säpsähtää, kun tajuaa katsovansa menoa ja meininkiä ihan sivustaseuraajana ja silti keskellä kaikkea. Toisinaan katselee jopa omaa elämäänsä ihan ulkopuolisena, ikään kuin vain virallisena valvojana, ettei se tyyppi, joka täällä näyttäis elävän mun elämää, ihan kovasti satuta itseään, tai päätään :-) Toisinaa taas hymyilee, kun tajuaa, että mulla on täälläkin ystäviä. Mulle joskus soitetaan lähdenkö mukaan. Multa kysytään, mitä kuuluu ja oikeesti halutaan kuulla myös vastaus.

Torstaina oltiin painamassa nappia. Place on hauska lounge, josta saa olutdrinkkejä. En tosin ole niitä kokeillut, mulle olut oluena ja suklaakastike suklaakastikkeena. En myöskään halua olueeni mehua, tuoreita hedelmiä enkä kermalikööriä. Mutta Placessa on pöydässä nappi, jota painamalla oluen saa pöytään, eikä tarvi raahautua ainakin puolentoista metrin päähän baaritiskille tai odotella että tarjoilija juoksee ohi. Kun nappia painaa, napin valo sammuu ja pöytä alkaa vilkkua! Koko baari siis huomaa, kuka on tilannut olutta. Mä oon sitä mieltä, että senaattori Tabermannin pöytään vois Kampelassa asentaa jonkun saman tyylisen ratkaisun.

Kuvassa napeissa valo, koska juuri uudet tuopit tuotu pöytään. Painamalla usemman kerran saa luonnollisesti useampia tuoppeja. Mä oon niin huumassa tosta. Elisa tykkäis varmasti myös. Oliko vaan vähän tyhmää, kun tarjoilija kävi kysymässä halutaanko jotain ja kaikki vastaa yhdestä suusta, että juu ei kiitos mitää. Sitten viidentoista sekunnin päästä, joku painaa nappulaa.

Perjantaina olin ihanilla treffeilla Jacken kanssa Tallinnassa. Ilma tosin oli tuulinen ja kylmä, ja Jacken lautta päätti olla lauantaina lähtemättä, mutta muuten oli ihanaa. Käytiin syömässä afrikkalaisessa ravintolassa, jota suosittelen kaikille Tallinnan kävijöille. Syötiin itsemme ihan ähkyiksi. Käveltiin ja oltiin vaan. Rentouttavaa ja mukavaa. Laatuaikaa.

Tänään ole tehnyt mitään, koska olen lähinnä pohtinut, mitä tekisin. Kävin Kallen kanssa pääsiäispäivällisellä La Dolce Vitassa. Tulin kotiin ja tuijottelin kattoon. Mulla on katossa pyyhekoukku (!) ja olen pohtinut, miksi se siellä on. Miksi joku on sen sinne laittanut? Onko siinä joskus roikkunut jotain? Laittaisinko siihen jotain? Joo. Jotain.

5.4. torstai

(Sorry Steffen, right now I am too lazy to write in english. :-))

Mulle tossa valitettiin, kun blogiani ei voi ymmärtää. Mutta siis kyllähän nyt saksalaisten sen verran pitäis suomea osata, että voi mun blogia lukea!

Taitaapi olla kiirastorstai, mutta eipä tuota täällä juuri huomaa, että pääsiäinen olisi tulossa. Kaupatkin taitaa olla auki koko viikonlopun ihan normaalisti. Tallinna on varmaan täynnä suomalaisia, siksi sielläkään ei voi olla koko viikonloppua ;)

Maisa ja aikaiset aamut. En noussut luennolle tänäkään aamuna. Ajattelin, että menen suoraan kahdeksitoista vaan lektuuriin, tai siis se oikeesti taitaa olla lektyyri, mutta kuitenkin. Eilen luin taas Lutsia, käänsin ja taivutin yli 150 sanaa. Sitten Ella lähettää viestin, että lektuuri alkoi heti luennon jälkeen tai siis jo hieman aiemmin, ja jäljellä enää 5 ihmistä. Mitäs minä siinä sitten. Sängyssä vielä ja ilman vaatteita. Mahdottomuus ehtiä päärakennukselle vartissa. No, Ella sanoi opettajalle, että Maisa oli ymmärtänyt väärin ja on tulossa vasta kahdeksitoista. Opettaja pyysi minut kahdeksitoista toimistoonsa, missä sitten kävin lektuurini suorittamassa. Jotain hyvää kuitenkin, ehdin vielä lukea kaksi tuntia sanoja, ja opettaja kehui, että kiva huomata, että olet todella nähnyt vaivaa lektuurin eteen. Tubli tüdruk! Joten homma hoidettu. Hieman maisamaisesti, mutta kuitenkin.

Tänään olen vaan hymyillyt jostain syystä. Ilma on ihan kamala, kylmää ja tuulista. Kuitenkin ollut kamalan kiva olla. Löysin paikallisesta kosmetiikkakaupasta hajuvettäni!!! Siis sitä samaa, mitä on metsästetty niin Milanosta, Kööpenhaminasta kuin laivoiltakin. Täältä sitten löysin ja oli vielä alennettu. Oli pakko ostaa. Sitten ostin Annukalle kukan, koska Annukalla on ollu motivaatio-ongelmia (kellä ei...). Kävelin kotiin ja päätin tehdä ruokaa ja kutsua Annukan vielä syömään. Olipas kivaa! Pienistä asioista, mukavista hetkistä, tulee hyvälle mielelle.

Nyt alkoi sataa. Ihanaa. Tänään ei tarvitse ihan välttämättä opiskella. Sade on hyvä syy makailla vaan sängyllä ja vaikka lukea netistä hömppäuutisia.

3.4. tiistai (yhä vaan)

Opiskelusta ei nyt oikein ole tullut tänään mitää. Olen kyllä lukenut ja etsinyt taas sanoja Lutsin Kevadesta, mutta ei nyt jaksa. Ikävää on myös kuulla ikäviä uutisia. Nekin aina vähän jää mieleen pyörimään niin, että ajatus ei kulje. (Koittakaa jaksaa, haleja!)

Tänään oli siis lektuuri, joka meni oikein mukavasti. Opiskelu näköjään kannattaa, kun sitten voi joskus onnistuakin jossain. Osasin sanat oikein mainiosti ja kertoa kirjasta jotakuinkin järkeviä asioita.

Unohdin ihan illalla kertoa, että olin eilen teatterissa. Perjantaina eräs suomen kielen opiskelija, Kersten, tarjosi lippua teatteriin, kun poikaystävää ei kuulemma oikein kiinnostanut. Tottakai lähdin mukaan, vaikka en tiennyt esityksestä yhtään mitää. Näytelmän nimi oli Under ja kertoi virolaisesta kirjailijasta Marie Underista. (lue lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Marie_Under). Näytelmä oli itse asiassa aika vaikuttava, vaikka ymmärsin suunnilleen yhtä paljon kun Svenska Teatterin katsomossa, mikä on itse asiassa aika paljon :-) Kieli oli paikoin todella hankalaa, koska käsikirjoitus sisälsi myös paljon Underin runoja. Kuitenkin kokonaisuus oli hieno kokemus, ja ilmeisesti kyseessä oli joku erikoisnäytös, koska samaa näytelmää on esitetty nyt keväällä Tallinnassa.

Juu, Kalle raahaa mut lenkille, vaikka luulin että meillä piti olla pyykkipäivä. No, lenkki on kyllä parempi vaihtoehto kun pyykkääminen Kallen kanssa. Siinä tulee aina vähän humalaan. Nyt puoli tuntia tehokasta opiskelua ja sitten ulos. Sadekin loppui ja nyt paistaa aurinko. Hymyilyttää vähän.

Halauksia.

3.4. tiistai (yö)

Terveisiä Riiasta! Oli hauska reissu ja taas tuli todistettua, että mä olen maailman historian huonoin kartanlukija. No hotelli löytyi, vaikka olimme Anun kanssa ehkä useammin kuin kerran hukassa. Ensimmäisellä yrityksellä kysyin tietä autonsa vieressä touhuavalta mieheltä. Mies katsoi karttaa ja vaimoaan ja totesi, että vaimoni voi viedä teidät sinne autollaan. Siinä sitten seurue, joka vielä siinä vaiheessa oli neljän vaihtarin kokoinen, istuutui autoon ja nainen vei meidät perille. Matkaa ei tosin ollu kuin muutama sata metriä.. Mutta pääsimme siis perille:)
Päivät kului kävellessä ja shoppaillessa. Nähtävyyksien perässä ei jaksettu paljon juosta eikä liioin museoissa pyöriä. Syötiin ja istuttiin ja oltiin ihan turisteja. Välillä mieleen tuli laulu: "Tää on liian suuri city.." Sitten muistin Inan kertoneen Maisakadusta ja sehän oli pakko löytää. Löytyi. Tosin oli hyvä, että Panu oli kartanlukijana. Panu siis liittyi seuraamme lauantai-iltana. No, Maisakatu siis tosiaan löyti, mutta se oli ehdottomasti vanhan kaupungin kamalin katu: se oli kamalassa kunnossa eikä johtanut mihinkään! Kuvissa voitte ihastella Maisaa.

Nyt taas luetaan lektuuriin. Tällä viikolla luvassa kaksi! Siis torstaina voi taas hengittää ja alkaa odottaa ensi viikon oikeaa tenttiä. Siinä välissä käyn treffeillä Jacken kanssa Tallinnassa. Pääsiäiseksi en siis tule kotiin. Mutta rairuohot kasvaa jo täälläkin!