30.3. perjantai

Just. Viikko taas takana.Taas tuli kokeesta hylsy, mutta aurinko paistaa. Täällä on ollu ihan tosi ihana keväinen viikko. Lämmintä ja valoisaa. Hirveesti ei ole noi kouluhommat jaksaneet kiinnostaa.

Tänään sentään olin koko päivän töissä. Suomi-instituutti järjesti soome keele olümpiaadit lukiolaisille ja ne järjestettiin suomen kielen laitoksella. Kyseessä oli ikään kuin kielikilpailu tai jotain ja palkintona ei vähempää eikä enempää kuin opiskelupaikka suomen kielen laitoksella. (Täältä voi lukea enemmän, jos osaa:http://www.ttkool.ut.ee/olympiaadid/soko_0607_juh.html) Sitten vielä sattuu olemaan tuo Agricolan juhlavuosi niin paikalla oli puhumassa Turun yliopiston professori Kaisa Häkkinen suomen kirjakielen isän elämästä. Kilpailun jälkeen Agricola-juhla, ja sen jälkeen suomen suurlähettilään vastaanotto, jossa jaettiin palkinnot. Oliko siis vähän pihalla! Vaihdoin myös pari sanaa suurlähettilään kanssa. Söin tänään leipäjuustoa ja lakkahilloa!! nam nam. Tarjolla olisi ollut mämmiä, mutta jätin sen herkun muille. Näytti maistuvan. Joo, ja söin myös Kallen Mätitahnaa. Oliko hyvää? nam nam nam.. Siis kivaa, että juhlista muistaa vaan syömänsä ruuan.

Huomenna lähdetään käymään Anun kanssa Riiassa. Näyttää siltä, että sitä tekee mitä vaan välttääkseen opiskelun. Itseasiassa Anun piti matkustaa Kaisun kanssa, mutta koska jotkut eivät osaa järjestää viisumiasioita sujuvasti (byrokratiaa), Kaisun passi on jumissa, jossain vaihtariorganisaation ja Venäjän suurlähetystön välillä. Ilman passia on paha matkustaa. Joten minä olen ikään kuin korvike:-) Toivottavasti on ilusad ilmad ja päike paistab. Heh! Olen tänään muuten puhunut taas viroa niin paljon, että kyllä pitäis kohta mennä tenttikin läpi.

Kylläpä nyt ajatukset hyppii. poing poing poing... en saa kiinni.

öitä

27.3. tiistai

Viime yönä opiskelin melkein puoli viiteen. Koska viikonloppuna en tehnyt, mitä piti, kostautui se eilen. Täksi päiväksi piti olla luettuna 75 sivua Oskar Lutsin Kevadesta ja kerättynä joka sivulta 2 sanaa, jotka piti taivuttaa. Hmm... Eilen sitten sain luettua ja illalla alkoi taivuttelu, ja se kesti ja kesti ja kesti. Aamulla reippaana luennolle ja lektyyrin. Iloinen uutinen odotti ovella. PERUTTU. Kiva. No, tulipahan tehtyä, mutta jos olisin tiennyt tämän vaikkapa kolmen aikaan yöllä, olisin käynyt nukkumaan.

Nopeasti arki alkaa taas tuntua arjelta ja elämä täällä ihan inhimilliseltä. Oma huone tuntuu viimein ihan asuttavalta, toin Suomesta maton ja sain viimein Jacken tuoman verhon ripustettua. Pienet asiat voivat saada aikaan ihmeellisiä asioita. Nyt tämä ahkera opiskelija vetää pienet tirsat, joiden jälkeen olo on toivottavasti mukavampi.

Ai niin. Nyt pitäisi voida kommentoida ilman ylimääräistä säätöä. Mulla oli päällä joku ihme filtteri ja olin kieltäny kommentoimisen. Hups. Mutta nyt, antakaahan kuulua.

26.3. maanantai

Jokaiseen jälleennäkemiseen kuuluu tänä keväänä myös lähtemisen tuska. Viikonloppu Suomessa vierähti ja oli vaikeaa tulla takaisin tänne opiskelijan arkeen. Laiva matka tuntui pitkältä ja puuduttavalta. Sitten annoin Matin päivystyksen jälkeen nukkua ja ajoin Tarttoon. Heh, Masse vanha maanteiden kuningas! Oli aika hurjaa.

Suomessa on paljon hyvää, mitä ei osaa kaivata ennen kun taas on siellä. Täällä kaikki on kuitenkin niin kovin pinnallista. Ihmissuhteet ovat vain tämän yhteisen kokemuksen varassa. Toisilla se toimii, toisilla ei. Haluan takaisin omaan sänkyyn, jonne Jacke ostaa pian Hulluilta Päiviltä uudet Muumi-lakanat. Elämä tuntuu siltä kuin olisi jotenkin vähän jakomielinen. Hyvä olla täällä, hyvä olla Suomessa, mutta missään ei juuri nyt tunnu täysin kokonaiselta. Aina jotain puuttuu.

Tänään istuin auringon paisteisella Raekojalla ja luin. Oli ihanaa vaan paistatella siinä aivot puoliksi narikassa.

Kevät tulee ja pian kesä. Ja kesän myötä olen taas Suomessa. Outo tunne.

22.3. torstai, neljapäev, Thursday

Tylsä viikko. Opiskelua ja oleilua. Ihan ok, mutta jotenkin vaan on tylsistyttänyt oikein kunnolla. Eilen iski vielä iso kiukutus, kun maksoin laskuja ja huhuijaa sinne hurahti rahat! No, jotain positiivistakin: sää. Täällä on jo todella keväistä, mutta niin kai tähän aikaan vuodesta kuuluukin. Eilen oli illallakin niin lämmin, ettei sormikkaita tarvinut, hyvä mittari!

Tänään Suomeen. Tuntuu kivalta. Vaikka koulujutuista kyllä tulee taas stressi, mutta silti on oikein mukavaa päästä kotiin. Taidan käydä illalla Kampelassa katsomassa hintoja ja juomassa teetä :)

Palaan asiaan järgmisel nädalal...

19.3. maanantai, esmaspäev, Monday

Maanantait ovat oikeastaan aika mukavia. Varsinkin kun nukkuu aamun luennon pommiin ja hilluu kaupungilla tekemättä oikeastaan mitään. Toisaalta täällä olen alkanut pitää maanataista: uusi viikko, uusi alku. Ihmeellistä maanantai-energiaa kerääntyy viikonlopun aikana. Sunnuntaina oikein odotan, että pääsee nukkumaan ja saa herätä maanantaina. Outoa. Toisaalta tämän aamun ihanuus oli pommiin nukkuminen ja sain rauhassa makailla sängyssä, juoda kahvia ja lukea netistä Hesarin iloisia vaaliuutisia. Meillä oli muuten mielenkiintoinen keskustelu varsin vahvasti vasemmalle kääntyvän kämppikseni kanssa. ;)

Kävin tänään Eesti kirjadusmuuseumissa ja juupa juu. Oliko hieman tylsää? Sen verran olen SKS:n arkistoja nähnyt, ettei juurikaan vanhat kirjat jaksaneet säväyttää. Vitriinissä oli myös koululaisen värssykirja vuodelta 1978, varsin harvinainen varmaan. Oikein oli kiiltokuvia ja värikyniä käytetty. Että sellainen koulupäivä.

Tunsin tänään olevani kuin jossain elokuvassa. Itseasiassa mieleeni tuli Amelié. Istuin ranskalaisessa kahvila-kuppilassa, join kaveria odotellessa kahvia ja luin päivän Postimeestä. Kovin oli intelligentti olo pelkästä tunnelmasta. Lehdestä ymmärsin sen verran, että maaliskuun keskilämpötila on ollut viisi astetta normaalia korkeampi. Ja Suomen vaaleista oli lehdessä pienen pieni juttu, jonka kyllä ymmärsin täysin ;)

Nyt jatkuu opiskelu. Tubli tüdruk!

18.3. Vaalipäivä

Hienot vaalit, ei voi muuta sanoa. Kääntyy Suomi viimeinkin Oikeaan suuntaan. Oma ehdokkaani ei tosin mennyt läpi, mutta ei se haittaa.

On ollut vähän humua koko loppuviikon. Torstaina juhlittiin Anun syntymäpäivää ja lauantaina suunnattiin mökille Otepäähän. Nyt mulla on taas kuhmu päässä. Oho. Ennen mökkeilyä käytiin leikkimässä liito-oravia, kiipeiltiin puiden välissä vaijereilla. Laitan kuvia kun saan. Itse olen laiska kameraa käyttämään, sen olen täällä huomannut. Mökillä syötiin niveliä ja rustoja, oli pakko huuhdella se ruoka alas vettä väkevämmällä. Mutta aah, savusauna ja avanto. Suomi-tüdrukid kun saunoi, saivat siinä etelän poijjaat ihmetellä. Vaikkakin saimme seuraa myös avantoon. Brasilialainen, joka juuri tuli takaisin kotimaastaan, kuunteli meitä kuin joitain suuria guruja, kun neuvoimme, miten löylyä heitetään ja avantoon mennään. "Älä mene enää viimeisen avanto kerran jälkeen saunaan, jää kiva olo." "OOOhhhh... terrrrrrible, terrrible. But I believe in you. Finnish girls know the best!"

Arki taas koittaa. Keskiviikkona välikoe, josta ajattelin tällä viikolla päästä läpi. Torstaina suuntaankin Matin kyydissä Suomeen. Aah. Viikonloppu omassa sängyssä, ruokaa omasta jääkaapista, saa käydä omassa vessassa ja suihkussa. Ja puhua ihan vaan suomea. Hea hea!

Nägemist.

14.3. keskiviikko, kolmapäev, Wednesday

Tartossa on ihan kevät. Niin on kuulemma Suomessakin, mutta uskokaa pois, te saatte vielä lunta! Me täällä elämme toivossa, että tulisi kunnon kevätsade ja veisi pölyn pois.

Olen ollut tänään väsynyt, mutta toisaalta on ollut todella antoisa päivä, vaikka vietinkin suomen kielen laitoksella 8 tuntia, joista opetustunteja oli neljä. Lisäksi korjailin kokeita ja tuli hyvä mieli, koska jos minä en osaa monikon partitiivia viroksi, sillä ei ole mitää väliä, sillä eivät virolaisetkaan osaa suomen monikkoa! hehee. ;) ("Ei ole suurempaa iloa kuin vahingonilo, vai mitenkäs sitä olikaan tapana sanoa.)

Täällä kyllä alkaa puhua välillä hassusti. Tänään puhuin luennolla sujuvasti Suomen "ülikoolisüsteemistä" ja välillä sitä tulee ihan hassuja verbejä suusta, kun suomalaisiin sanoihin eksyy hieman vierasta vaikutetta. Töötab, töötab. No, en minä kamalan sujuvaa suomea ole puhunut aiemminkaan (joidenkin mielestä :)), joten nyt sentään lauseissani on verbejä ja nomineja, eikä pelkkiä partikkeleita ja pronomineja. Mutta tää olis nyt niin sellanen, että tän tonne sillee hyvä magama minna....tai nii tänne.

Hyvää yötä. Kello on 23.38 ja Tartossa kaikki hyvin.

13.3. tiistai, teisipäev, Tuesday

Sain viime maanantain kokeen takaisin. Hylsy. F. Heh. Noloa. Opettaja hymähti. Ihmettelee varmaan, miksi tyhmät suomalaiset yrittävät väkisin roikkua mukana. Tänään kuitenkin osasinkin jotain. Sain suuni auki. Mutta siis jos kielioppikirja näyttää tuolta kuin kuvassa, saanen anteeksi. Ainakin itseltäni. Tämän kerran. Aitäh.

12.3. maanantai, esmaspäev, Monday

Tere tere!

Harmaata. Harmaata. Harmaata. Eilen tuntui jo keväältä, aurinko paistoi ja Raekoja oli ihan kuiva. Tänään saatoin Jacken oppituntini jälkeen bussiasemalle ja kaupunki tuntui koko iltapäivän masentavan. Ja nyt sataa.

Mitalijuhlat torstaina olivat oikein onnistuneet, saunan kautta Illuusioniin, kotoisasti Illuun :), ja löysin sieltä lähes koko lautailuporukan. Mitali roikkuu nyt seinällä ja herättää siinä ansaittua huomiota.

Jacke oli Tartossa koko viikonlopun. Kiitos, Jacke!

Maanantaisin kuvittelee kaikenlaista. Uskottelee itselleen, etä on koko viikko aikaa. Huomenna voisi mennä lenkille ja keskiviikkona lukea. Mutta torstaina toteaa, että aika ei ole niin yksinkertainen käsite kuin luulisi. Aikaa kuluu ajan kuluttamiseen. Ja siihen sitä aikaa kuluukin, kun miettii, miten aikaa kuluttaisi! Tänään istuin Raekojalla ja tuijotin ihmisiä. Turisteja, mummoja, opiskeijoita, päiväkotiryhmiä. Istuin penkillä varmaan puoli tuntia ja tuijotin. Mukavaa. Huomenna kulutan aikaa proffan kanssa lounastaen. ;)

Perjantaina kävimme muuten äänestämässä, oikein kunniakonsulaatissa. Outo tunne, kun koki kuuluvansa johonkin yhteisöön täällä maassa: me suomalaiset tässä mennään äänestämään. Vaikea selittää. Äänestämisen välkeen päätimme uudistaa hieman perinteitä ja menimme vaalikahvien sijasta vaalikaljalle.

8.3. Naistenpäivä. Torstai, neljäpäev, Thursday

Minä olin tänään lumilautailemassa. Ja koska minä sain pronssimitalin Viron opiskelijoiden mestaruuskisoissa, olen myös humalassa, heh. Hea hea. Oli upea päivä. Maisa ja 20 virolaista... kieli upeaa sekasotkua, mutta kunnon "snoukka-possee", joten oli siistii. Jägermeisteria yhdeltätoista aamulla.. mutta vaan ihan vähän. Oli niin hauskaa, että on vaikeaa selittää. Munamäellä oli samanlaiset rinteet kun jossain Vihdissä, mutta tunnelma oli astetta rennompi. Mukana oli myös yksi parhaista Viron lumilautailijoista.(Siis miehistä, ja luulen että myös se naisten mestari oli joku ihan pro. Ainakin sillä oli jotain sponsorikamaa ja paljon.. Burton, Burton, Burton...) Mutta nyt vähän juhlaskumppaa ja sitten nukkumaan!

halaus pusi moi. pronssityttö!!!

5.3. maanantai, esmaspäev, Monday

Hehee... olipas päivä! Aamun tentti meni odotetusti päin persettä, jos näin suoraan voidaan asia ilmaista. Hyvä Maisa, taputin itsenäni päähän ja menin leipomo-kahvilaan syömään aamiaista ja miettimään kielen oppimisen vaikeutta. Päiväunien jälkeen valmistauduin opetustunnilleni, suomen kieltä aloittelijoille, aiheena monikon partitiivin kertaus. Oikeastaan tunnin suunnittelu ja siis lähinnä viimeistely meni proffan kanssa löpisemiseksi ja kahvin juomiseksi, mutta sain kyllä kasaan ohjelmaa puoleksitoista tunniksi. Harjoituksia ja keskustelua. Soveltavaa todella tämä soveltava harjoittelu. Ja soveltaminen jatkuu... Keskiviikoksi poimin Me Naisista ruokaohjeita, joita suomennetaan käytännön suomen kurssilla. Ensi viikolla sitten muutama tunti Suomen kulttuuria.
Lainasin suomen äänne- ja muoto-opin oppikirjan, jotta voisin vähän itsekin kertailla noita sanavartaloita. Tänään keskustelimme oppilaiden kanssa aiheesta kolikkoja vai kolikoita, ja miksi toisessa on heikko aste ja toisessa vahva. Juups. Mun vahvinta aluetta, in deed. (Salla, Johanna & Elisa: Myös paska sää yllätti...)

Sometimes you feel that everything is going just great! And then comes the estonian lesson again... ;)

Nyt sitten läksyjen kimppuun. Minut raahattiin tänään lenkille, siksi kotitehtävät taas vihoviimeinen asia ennen nukkumaan menoa. Mutta urheillakin pitää, muuten tulee "Erasmus-masu". (Kotona sitä voisi kai kutsua kaljamahaksi.)

Homseni!

4.3. sunnuntai, pühapäev, Sunday

Viikonloppu tuli, viikonloppu meni. Koko viikon laiskottelu ja viikonlopun shoppailu kostautuu sunnuntai-iltana. Huomenna välikoe 8.15 ja avasin kirjan vasta hetki sitten. Ei hyvä.

Kyllä tämä tästä. Huomenna menen lenkille ja teen oikesti viron läksyt. Tiistaina menen uimaan ja suunnittelen keskiviikon käytännön suomen kurssia. Pakko kai tässä on terästäytyä. Tammikuun löhöily näkyy totaalisena aloitekyvyttömyytenä. Koulu maistuu puulta. Kirjat eivät kiinnosta. Ensitöikseni kertaan viron peruskurssin ja jatkokurssin kirjat. Aloitan ... huomenna.

Sunnuntait on pahoja, mutta tämä ei ole ollut ihan niin paha kuin voisi olla. Pitkään nukkumalla päivä tuntuu lyhyemmältä.

2.3. perjantai, reede, Friday

Niinpä niin, maaliskuu. Kunnolla nilkkoihin asti räntää,ja vaikka virolaiset tuntuvat kovin arvostavan vanhoja kunnon ammatteja kuten kadunlakaisija ja talonmies, tota loskan määrää ei voi käsittää. Tänään kun käveltiin poikien kanssa Raekojaplatsilla kohti koulua, tippui katolta oikein kunnon kasa märkää ja painavaa lunta. Tilanne ei muuten olisi ollut pelottava, mutta lumi sattui tupsahtamaan suoraan erään vanhan mummon varpaille, pari askelta enemmän ja lumi olisi tullut mummon niskaan. Nyt tilanne oli siis pelottava, että hieman koominen, kun huivipäinen mummo vaan tuntui jatkavan matkaansa sen enempää pelästymättä. Taisi olla aikamoiset hermot mummolla.

Ensi tunnilla olisi ensimmäiset suomen tuntini yliopistolla. Ohjaava lehtori lähti tänään Japaniin ja on siellä 3 viikkoa. Eilen hän unohti tapaamisemme tai sitten minä ymmärsin väärin, mutta emme siis kuitenkaan nähneet. Tarkoitus oli antaa mulle vähän tilannekatsausta siihen missä kohtaa kirjassa mennään, mitä olisi tarkoitus tehdä ja annanko jotain läksyä. Olo on kuin menisi ilman ajotunnin ajotuntia inssiin. Yhtä varmoin ottein. Toisaalta, jos opettajat ei stressaa, en stressaa minäkään. Ystäväni Timo totesi minulle tekstiviestissä kokemuksen syvällä rintaäänellä: "Ei idässä pidä murehtia arkisista asioista kuten opinnot. olen itse huomannut Stolin rauhoittavan vaikutuksen. Suukkoja." Ei siis pidä olla liian tiukka itselleen. Muuten vaan murehtii koko ajan sitä, mitä pitäisi ja voisi, sitten saattaakin ihan unohtaa, että elääkin saa.

On hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Opinnot tuntuu vaikeilta, toisaalta taas saa vakuuteltua itselleen, että jotenkin sitä selviää. Paljon ihmisiä ja uusia tuttavia, kavereita ja liian vähän aikaa. Kaikkille ei riitä aika millään. Joskus kaipaa paljonkin kotiin, toisinaan katsoo ympärilleen ja miettii, että vajaan neljän kuukauden kuluttua pitää jo lähteä.

Ystävät ovat ihania. Voi puhua asiasta ilman että täytyy selittää koko historia, ihmissuhteet ja aika ja paikka. On vaikeaa joskus puhua jotain hauskaa, kun kieli on ihan väärä ja kukaan ei tunne kontekstia. Hitto, mä oon hauska, mutta nää ei vaan tajuu mun juttuja! ;) On mulla täällä jo ihan hyviä kavereitakin. Mulle alkaa muodostua jopa joitain rutiineja: kerran viikossa on pyykkipäivä Kallen luona, jolla on oma kämppä ja siis pesukone. Raatusellakin on tietenkin koneita, mutta sosiaalinen pyykinpesu on hauskempaa ja halvempaa. Pyykkipäivänä Maisa tekee Kallen keittiössä edullista ja hyvää opiskelijaruokaa, jonka jälkeen pelataan korttia ja juodaan olutta. Äijäilyä. Jos jotain on tehny jo kaksi kertaa, se on minun mielestäni jo tapa, jopa rutiini.

Lähettäkää mulle oikeesti niitä kortteja, julisteita, pieni paketteja ja lentosuukkoja. Huoneeni on niin harmaa ja ankea, että toisinaan tuntuu kun asuisin nuorisovankilassa, alakerrassa vielä kaiken lisäksi se vartija 24/7. Ja jos ei jaksa kirjoittaa s-postia, voi laittaa moit kommentteihin. Mie haluun kuulla teistä! Nyt olen taas jo myöhässä, mutta taidan olla nykyään aina. Lähden kämpiltä, kun pitäisi olla jo paikalla.