28.6. Matkalla kotiin

Laivassa. Tässä sitä istutaan. Alkaa olla Tartu Spring 2007 todellakin loppusuoralla. Viime yö tuli valvottua, mikä ei ehkä ole yllätys. Kunhan hengailtiin. Aamulla hyppäsin bussiin, kävin Francescon kanssa aamukahvilla lentokentällä ja nyt olen laivassa. Lähes kaikki suomalaiset päätti sitten matkustaa eri aikaan, eri laivoilla, mutta samana päivänä kotiin. heh.

Uskomaton olo. En oikein tiedä, mihin tässä ollaan matkalla. Kotiin kyllä. Mutta toivon, että nämä kevään ihmiset eivät katoa, vaikka osalle varmasti niin tapahtuukin. Nyt olisi jo hyvä aika kirjoittaa s-posteja ympäri Eurooppaa, kun kerta istun kaksi tuntia laivassa ja täällä on langaton verkko, mutta osoitteet on tietenkin toisessa laukussa ja laukku tavarasäilössä. Just näin. Aivot vähän jumissa, johtunee vähäisistä yöunista.

Jännittää ja surettaa. Toisaalta olen tosi iloinen. Mukavia muistoja ja unohtumattomia juttuja on matkalaukkuni pullollaan, kyllä näin kelpaa. Mutta silti. Pian sitä varmasti tottuu taas arkeen Suomessakin, siihen ettei oleminen olekaan enää väliaikaista, vaan täysin tavallista arkea ruuhkabusseineen ja työvuoroineen. Nyt sitä toivoo, että tämä kevät olisi ollut edes vähän pidempi. Vähän vielä. Vähän lisää.

Tartto. On jännä nähdä jonain päivänä sama kaupunki ilman niitä ihmisiä, jota tekivät siitä minulle jotain kodin tapaista. Paikan, jossa oli hyvä olla, vaikka välillä kiukuttikin. Välillä kiroiltiin oikein kunnolla ja potkittiin jäistä Kaarisiltaa. On myös tullut pohdittua, onko viron kielessä ollenkaan sanaa asiakaspalvelu, ja kävelty jälleen kiukuttelun jälkeen Dolceen pitsalle parantamaan oloa. Yleensä helpotti. Mutta nyt jo tiedän, ettei kaupunki ole sama, kun sinne palaa uudelleen.

Toivon, että olen oppinut jotain. Jos en muuta, niin paljon huonoja vitsejä, joita en enää muista. :-)

Matkakohteita seuraaville vuosille riitää. Saksa. Italia. Belgia. Brasiliassakin voisi käydä :-). Turkkiinkin kutsuttiin. Ja ja ja ...

Tänä keväänä on juotu olutta ja parannettu maailmaa varmasti monen vuoden edestä. Joo. Niin. Olutta. A.le Coqia ei ehkä tule ikävä, eikä muutamaa hullua humalaa. Mutta sitä, mitä pöydän ympärillä olutta juodessa puhuttiin, keksintöjä, joita keksittiin, unelmia, joita jaettiin. Voisinko päästä oikeasti edes hetkeksi takaisin?