perjantai/reede/Friday 23.2.

He hee!
Musta voi vielä kehittyä täällä oikea atk-nörtti. Tässä se nyt on: blogi, josta voitte käydä lukemassa kuulumisia.

Lukujärjestys tosiaan nyt valmis ja tänään olenkin jo ollut ihan oikeilla luennoilla. Tai siis.. Aamun luento oli Viron kulttuurihistoriaa viroksi ja siitähän minä en sitten ymmärtänyt juuri muuta kuin nimet ja vuosiluvut. Ja sen, että joku tyyppi oli ollu kolme kertaa naimisissa, mutta sen kaikki vaimot oli kuollu. Että niinkin mielenkiintoista. Toiselle luennolle lähdinkin kämpiltä juoksujalkaa, koska tuli vähän kiire. Sitten salin oven takana sain todeta, että mitäs sitä turhaan juoksemaan kun on on kaksi tuntia myöhässä. Aikatauluttaminen ja minä emme ole koskaan olleet kovinkaan läheisissä väleissä.

Ensi viikolla menenkin sitten seuraamaan suomen kielen tunteja ja sitä seuraavalla mulla on ekat omat tunnit. Kivaa siirtyä suoraan Helsingin normaalikoulusta Tarton yliopistoon opettamaan, mutta odotan innolla! Olen jo tavannu pari tulevaa opiskelijaani;) Proffa myös sanoi, että voin auttaa keväällä seminaarien ja tenttien tarkastamisessa. Pitää vaan saada ihmiset tajuamaan, että mua lahjomalla voi vaikka saada hyviä numeroita. Ilmaisia lounaita ja illallisia, why not?

Kaksi ensimmäistä viikkoa on ollu kyllä sellaista pyöritystä ja sosialisointia, että heikompaa olis huimannu, minuakin kyllä välillä aamuisin. Yllättävän rankkaa on tutustua ihmisiin, puhua koko ajan kieliä ja yrittä löytää niitä ihmisiä, joiden kanssa sitten viihtyy. No, mukavia suomalaisia ainakin ja jos ei muuta, niin onhan mulla täällä aina Matti :) Kyllä muuten on kaverit kateellisina kuunnellu, kun kerron tulleeni autolla. Tosin täällä tajusin, mitä kaikkea muuta sinne autoon olis voinnu laittaa: imurin, lisää kenkiä, astioita, kirjoja... Oi, jos vaan olisin tajunnu. No, suurin osa vaihtareista on tullut kuitenkin lentäen ja joutunut miettimään painorajoja. Toisaalta, jos jotain kotoa kaipaa, sitä voi näköjään aina tilata. Italialaiset olivat kaivanneet pestoa, parmesaania ja kinkkua, jotka äiti sitten oli lähettänyt pojille Tarttoon!! Heh.. Isä, lähetä hirveä!

Viikonloppuna on edessä muutto seuraavaan kerrokseen. Ihanat ja aivan mahtavat kämppikseni olivat pettyneitä, kun kerroin heille, että muutan (tosin hieman kaunistelin totuutta muutaman oluen rohkaisemana). Olen toki paljon pohtinut, olenko näin suvaitsematon ja suomalainen, etten kestä elämää ympärilläni. Kestän elämää ja kestän ääniä. Ihastelen etelä-eurooppalaisten tapaa viettää aikaa mutkattomasti yhdessä, tehdä ruokaa, laulaa, tanssia, pitää hauskaa hauskan vuoksi. Mutta samalla olo on kuin kotibileissä, joissa bileiden järjestäjä ei pääse koskaan nukkumaan silloin kun haluaisi vaan vasta silloin kun vieraat ovat lähteneet.