2.3. perjantai, reede, Friday

Niinpä niin, maaliskuu. Kunnolla nilkkoihin asti räntää,ja vaikka virolaiset tuntuvat kovin arvostavan vanhoja kunnon ammatteja kuten kadunlakaisija ja talonmies, tota loskan määrää ei voi käsittää. Tänään kun käveltiin poikien kanssa Raekojaplatsilla kohti koulua, tippui katolta oikein kunnon kasa märkää ja painavaa lunta. Tilanne ei muuten olisi ollut pelottava, mutta lumi sattui tupsahtamaan suoraan erään vanhan mummon varpaille, pari askelta enemmän ja lumi olisi tullut mummon niskaan. Nyt tilanne oli siis pelottava, että hieman koominen, kun huivipäinen mummo vaan tuntui jatkavan matkaansa sen enempää pelästymättä. Taisi olla aikamoiset hermot mummolla.

Ensi tunnilla olisi ensimmäiset suomen tuntini yliopistolla. Ohjaava lehtori lähti tänään Japaniin ja on siellä 3 viikkoa. Eilen hän unohti tapaamisemme tai sitten minä ymmärsin väärin, mutta emme siis kuitenkaan nähneet. Tarkoitus oli antaa mulle vähän tilannekatsausta siihen missä kohtaa kirjassa mennään, mitä olisi tarkoitus tehdä ja annanko jotain läksyä. Olo on kuin menisi ilman ajotunnin ajotuntia inssiin. Yhtä varmoin ottein. Toisaalta, jos opettajat ei stressaa, en stressaa minäkään. Ystäväni Timo totesi minulle tekstiviestissä kokemuksen syvällä rintaäänellä: "Ei idässä pidä murehtia arkisista asioista kuten opinnot. olen itse huomannut Stolin rauhoittavan vaikutuksen. Suukkoja." Ei siis pidä olla liian tiukka itselleen. Muuten vaan murehtii koko ajan sitä, mitä pitäisi ja voisi, sitten saattaakin ihan unohtaa, että elääkin saa.

On hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Opinnot tuntuu vaikeilta, toisaalta taas saa vakuuteltua itselleen, että jotenkin sitä selviää. Paljon ihmisiä ja uusia tuttavia, kavereita ja liian vähän aikaa. Kaikkille ei riitä aika millään. Joskus kaipaa paljonkin kotiin, toisinaan katsoo ympärilleen ja miettii, että vajaan neljän kuukauden kuluttua pitää jo lähteä.

Ystävät ovat ihania. Voi puhua asiasta ilman että täytyy selittää koko historia, ihmissuhteet ja aika ja paikka. On vaikeaa joskus puhua jotain hauskaa, kun kieli on ihan väärä ja kukaan ei tunne kontekstia. Hitto, mä oon hauska, mutta nää ei vaan tajuu mun juttuja! ;) On mulla täällä jo ihan hyviä kavereitakin. Mulle alkaa muodostua jopa joitain rutiineja: kerran viikossa on pyykkipäivä Kallen luona, jolla on oma kämppä ja siis pesukone. Raatusellakin on tietenkin koneita, mutta sosiaalinen pyykinpesu on hauskempaa ja halvempaa. Pyykkipäivänä Maisa tekee Kallen keittiössä edullista ja hyvää opiskelijaruokaa, jonka jälkeen pelataan korttia ja juodaan olutta. Äijäilyä. Jos jotain on tehny jo kaksi kertaa, se on minun mielestäni jo tapa, jopa rutiini.

Lähettäkää mulle oikeesti niitä kortteja, julisteita, pieni paketteja ja lentosuukkoja. Huoneeni on niin harmaa ja ankea, että toisinaan tuntuu kun asuisin nuorisovankilassa, alakerrassa vielä kaiken lisäksi se vartija 24/7. Ja jos ei jaksa kirjoittaa s-postia, voi laittaa moit kommentteihin. Mie haluun kuulla teistä! Nyt olen taas jo myöhässä, mutta taidan olla nykyään aina. Lähden kämpiltä, kun pitäisi olla jo paikalla.