7.5. maanantai

Hei vaan hei, pitkästä aikaa. Nyt on toivuttu wapusta ja viime viikonloppu otettiin ihan rauhallisesti. Ilmat eivät vieläkään suostu olemaan keväisen lämpimiä, vaikka aurinko paistaa, tahtoo pirullinen tuuli kiusata viimeiseen asti. Etelämmästä tulleille tuntuu olevan vieläkin vaikeampaa, ja vielä sen lisäksi valittavat, että ei voi nukkua, kun on niin valoisaa. Minä vaan myhäilen, että odottakaas vaan kun on kesäkuun alku. Sitten teitä vasta valvottaakin!

Kaikkia kauhistuttaa aika. Viikonloput loppuvat ihan varmasti kesken. Toukokuussa tuntuu kaikilla olevan kamalasti kouluhommia, ja silti kaikki haluaisivat vaan viettää aikaa yhdessä ennen kun lähdetään kotiin. Ehkäpä sitä murehtii ihan ennen aikojaan. Mutta kyllä sitä on miettinyt, että kolmessa kuukaudessa olen tavannut kymmeniä uusia ihmisiä. Nyt vasta tajuaa, kuinka nopeasti ensimmäiset kaksi kuukautta meni ja mitä olisinkin voinut tehdä toisin. Paljon kiinnostavia ihmisiä, joihin ei vaan ole egtinyt saamaan mitään kontaktia. Totta kai tällaisiin asioihin vaikuttaa monet monet jutut, se kenen kanssa päädyt asumaan, kenen kanssa käyt luennoilla jne. Näin se vaan menee. Mirkku tossa kirjoitti Kanadasta lähtiessään, että on kummallista, miten voikin tuntua niin hullulta, kun haluaa montaa asiaa yhtä aikaa, eikä oikein kuulu minnekään. Lainassahan minäkin vain täällä olen. Vaihdossa.. (toivottavasti Helsingin yliopisto sai vaihdossa jotain kivaa!) Kotona olen vain käymässä ja täällä koko elämä on väliaikaista.

Tänään valvoin suomen kulttuurin tenttiä. On se oikeesti kummallista, miten täällä lunttaaminen on ikään kuin tapa. Opiskelijat saattavat oikeasti alkaa jopa jutella. Tai pyytää lupaa käydä lehtorin luona, joka antaa luvan tsekata vuosiluvut papereista! Sama juttu meidän kursseilla. Venäläisillä on aina kirjat viereisellä tuolilla ja opettaja ei muka huomaa mitään. Kai nuo stipendisysteemit ajaa siihen, että hyvin olisi pärjättävä, mutta hemmetti, että laittaa vihaksi. Toiset luntaa stipendiin, jota monet monet muutkin kaipaisivat. Ei noin voi tehdä. Tuomas Huumon (proffa) kanssa tänään todettiin, että tapa on vielä vanhaa neukkuperintöä. Että näin. Juha-Matti (lehtori) myös kertoi opettajasta, joka poistui luokasta tentin aikana, oli jonkin aikaa poissa ja koputti tullessaan sisään. Siis omaan tenttiinsä!

Pidin myös tänään suomen tunnin ja taas jotain sekoilin siellä. Suomen kielioppi on vaikeaa, jos sitä pitää selittää ihan eri periaatteiden mukaan kun on itse oppinut. Verbityypit on mulle uusi käsite, mutta olen pikku hiljaa oivaltanut niitä täällä. Joku suomi toinena kielenä -kurssi olis voinu olla poikaa ennen tätä, mutta syksyllä sitten. Nyt on jo käytännön kokemusta! Olin kuitenkin ylpeä, kun ryhmä oli tosi puhelias ja aktiivinen, vaikka Jussi varoitteli, että niistä pitää lypsää asioita pihalle. Hyvä Minä! Ja siis opettajan lahjonta on aina hyvästä: yksi tyttö toi mulle suomalaisen Regina-yhtyeen levyn, koska en viimeksi ymmärtänyt, mistä bändistä hän puhui. Hyvä hyvä.. antaisin a:n, jos saisin vaikuttaa. :-)

Tämä viikko menee opiskellessa ja opettaessa. Huomenna on yhden saksalaisen Janin synttärit, mutta lupasi keittää mulle teetä, koska mulla aamulla opetustunti kello 8.30. Kilttiä.

Vähän ollaan muuten mietitty, että miksei juhlittu vappua virolaiseen tapaan, kun kerran Virossa ollaan. Vastaus: meidän virolaiset ystävät opiskeli. Me emme pääse korporaatioiden juhliin, koska meillä ei edes ole tarpeeksi hienoja vaatteita. Matti sanoi, että Fennican juhlissa oli tylsää - alkuillasta. Me halusimme kunnioittaa edes jotain perinteitä. Kuvia lisään joka kohtaan varmaan illalla, kun niitä pitää ensin muokkailla. Huomenna voitte sitten katsella...

halauksia taas kaikille.. raks